Vein roskia ulos. Pimeä keskitalvinen ilta ja kirpeä pakkanen kuunvaloineen toi mieleen vuodentakaiset lehtienjakelut. Lähteä ulos paukkupakkaseen, laittaa nappulahanskat käteen ja pipo päähän. Hengitellä kuistilla kirpeätä pakkasilmaa ja antaa sen höyrytä ulos; kuunnella etäisen maantien ääniä ja muuten niin hiljaista iltapäivän pimeyttä. Kokeilla vähän kengillä, luistaako pahasti. Ottaa lämpimikseen pari lehtinippua ja viedä ne läheisiin laatikoihin kevyellä hölkällä. Sellainen keskitalven pakkanen on muistojakirvoittava. Voidaan asian suhteen mennä kauemmaskin taakse ajassa: lapsena lähdettiin pulkkamäkeen ja silloin ei pakkaset pahemmin haitanneet. Nyt tuntuu, että jo viidentoista asteen puhuri on tappava.
Täytin tänään myös Abloylle kesätyöhakulomakkeen. Siinä kyseltiin kaikenlaista, mitä nyt Abloylle hakevalta työläiseltä sopii odottaa. Kääntyi jälleen ajatus siihen, että onko tuo yliopiston akateeminen ja varsin teoreettinen kouluttautuminen sittenkään se paras ratkaisu lähteä työelämään tai vastaavasti. Ehkä se on riittävä, ehkä ei. Teknillisissä korkeakouluissa ja yliopistoissa tulee kuvaan se kattavampi, työnläheisempi kuva hommista. Tai ainakin niin he väittävät.
Jazz kelpaa. Kaikenlainen tyyli. Béla Fleck & The Flecktones, Pat Metheny ja hänen grouppinsa, 'Trane ja Art Blakey. Kaikenlainen. Se on niin mukavaa, niin hienon kuuloista. Bill Frisellin levyäkin on tullut kuunneltua ja vastikään tutustuin Squarepusher-nimiseen teknottajaan, jonka jazz-vaikutteita ei voi olla kuulematta!
