Puoli vuotta Emacsia
Emacs on ollut käytössä noin puoli vuotta likipitäen pääeditorina (vakituisena, mutta ei yksinomaan ainoana) ja se on tehnyt oman osansa uuden ajatusmaailman rakentamisessa.
Viime syyskuussa minä otin org-moden parempaan käsittelyyn ensin VimOrganizerin kautta. VimOrganizer käyttää Emacsia taustaprosesseissaan, joten konffasin sen Emacsin sinne. Vuosien piskuinen Emacs-käyttö näkyi niissä konffauksissa nyt kumuloituneena peruskäyttötaitona: ymmärsin hyvin kaikki ideat suunnittelun taustalla.
VimOrganizer oli kiva, mutta täyttä potentiaalia sillä ei mitenkään saa. Ja kun kuulin uudesta ja parhaasta vi-näppäintasosta, Evil-moodista, tuntui asia selvältä. Tätäkin kirjoittelen Emacsin org-moodin hellästä huomasta.
Emacsin borgimainen olemus
Olin aiemmin täysin tyytyväinen siihen malliin, että blogaan vimillä yhdestä paikkaa ja python-purkalla siirrän ja käpistelen tavaraa eteenpäin. Samalla ajatusmallilla monet muut asiat. Ja nyt on ollut "pakko" siirtyä blogaamaan uuden blogimoottorin ja org-moden kanssa, koska täällä moni asia sujuu niin joustavasti. Emacsilla on jonkinlainen vetovoima saada kaikki saman prosessin sisälle.
Ehkä se on vain tämä org-moodi. Org tekee kaiken sulavasti. Dokumentitkin: nyt on pitänyt kirjoitella harjoitustehtäviä puhtaaksi PDF-muotoon koulua varten, ja org on palvellut tässä erittäin hyvin. LaTeXin huippunätti jälki ja orgin verrattaen kevyt syntaksi. Kirjoittelin valmiit tiedostopohjatkin "dokumentteja" varten. Org totisesti on Emacsin toimisto-ohjelmistopaketti.
Mutta en ole aivan siirtynyt
On joitakin kohteita, joissa ammun mieluummin vanhan Vimin tulille kuin heitän (hieman nopeammin avautuvan) emacsclient-kutsua menemään. Syynä on pääasiassa se, ettei huvita lähteä konfiguroimaan puuttuvia tiedostoformaatteja aivan satunnaisten asioiden takia. Cronjobit, Haskell, Ledger ja sen sellaista. Joskus ihan piruuttani editoin sellaisiakin asioita vimillä, jotka onnistuvat emacsilla hyvin. Onhan minulla siellä tavallaan hyvin viimeistelty käyttöympäristö: pitäisikö se sitten väistämättä heittää pois noin vain.
Näistä seikoista johtuen siirtymä tuskin koskaan tulee olemaan täydellinen. Vim ja Gvim ovat nopeavasteisia, joten välillä ihan naputtelunautinnostakin johtuen on mukava palailla vanhaan. Emacs on totisesti kuitenkin se laajennettavampi systeemi, eli jos vain panisin kaikki munat samaan koriin, voisin päästä aika hulluun tilanteeseen nopeasti säätöjen kanssa. Elisp rules the world.