Alan Ballin luoma Six Feet Under on todellinen merkkiteos ja uniikisti eniten HBO:n tuotantoja karakterisoinut sarja. Mikään muu TV:ssä ei ole samanlaista kuin Six Feet Under.

Six Feet Under kertoo Fisherien perheestä, jotka kaikki enemmän tai vähemmän asuvat saman, ison talon katon alla. Hautajaisyrittäjäperheen siirtymä sukupolvelta eteenpäin tuo poismuuttaneen veljen takaisin perheeseen ja bisnes kukoistaa. Sikäli kun sitä ei joku yritä ostaa tai tuhota.

Sarjan sisältö koostuu homoveljen, heteroveljen ja taiteilijasiskon, näiden äidin ja työapuna toimivan hautajaisurakoitsijan Ricon edesottamuksista. Ja näiden seuralaisista, mm. Brendasta ja Keithistä. Kaikilla on omat, realistiset mausteensa arkeen ja ongelmiin. SFU:ssa ei koskaan pääse arki unohtumaan juhlankaan keskeltä.

Sarjan tyyli on pikimusta. Kukin jakso alkaa juhlallisesti yhden tai useamman satunnaisen ihmisen kuolemilla. Jostainhan ne hautajaistoimistot saavat asiakkaansa. Potilaat pannaan koreaksi ja toimitetaan mullan alle omien demonien riivatessa taustalla. Puhumattakaan kaikista muista tapahtumista taustalla.

Todella musta ja synkkä sarja ei koskaan heikkene: tuotannon taso on koko ajan luokkaa "minisarja", vaikka jaksoja tehtiin vajaat 70 viiden kauden mittaan. Tämä sarja ei voita minun kirjoissani kokonaisuudessaan Twin Peaksia, ja joskus hieman ihmettelen omaa valintaani. Tämä on niin paljon erillään kaikista tv-maailman mittareista, että tätä ei voi rankata samoilla ansioilla. Täydet kunniamaininnat on annettava. Sarja on alusta loppuun niin täyteläisen tasalaatuinen ja varma tapaus. Lopetuskin on niin sarjan henkeen sopiva ja kunniakas, että ei voi kuin hattua nostaa.