Käytän nyt aikalailla sekalaisesti mpd:tä ja amarokkia. MPD:n huonot puolet ovat toisaalta moninaiset, mutta mikään niistä ei nyt ole niin suuri vaiva. Pientä mukavuudenpuutosta vain.
Ainakin seuraavat kohdat olen todennut Amarokin hyväksi:
- soittolistat voi tyhjentää ilman, että musiikki lakkaa
- mahdollista asettaa stoppi tämänhetkisen kappaleen jälkeen (vaikka se onkin vähän suboptimaalinen)
- tuki kaikille bittisyyksille
- kirjasto toimii paremmin kuin millään mpd-klientillä: syynä osittain se, että amarok osaa jotenkin merkitä ylös kaikki various artists -albumit eikä sitten levittele niitä ympäri pitäjää.
MPD:n eduiksi voi laskea ainakin keveyden ja sen, että kappaleenvaihdossa ei synny koko coren ottavaa puolen sekunnin piikkiä, toisin kuin amarok osaa tehdä. Amarokissa on myös mahdollisuus selailla musiikkia musiikkikirjaston ulkopuolelta, joka on eduksi. Joskus joku nimeltämainitsematon lähettelee kappaleita ja niiden erikseen heittäminen kirjaston puolelle voi olla tympeätä, kun normaalisti voisi vain avata tiedoston ja ryhtyä soittaa. Amarokin kahden bugin korjaamisen jälkeen siinä olisi mahtava soitin, jota en varmasti hevillä lakkaisi käyttämästä. MPD osaa kyllä myös: sen gapless playback on todella onnistunut, vähintäänkin.
Mikä on suurin ongelma? No se, että niin pitkään kun mpd käynnistyy suoraan koneelle niin sitähän se laiska mies rupeaa käyttämään, eikä jää odottamaan hivenen massiivista amarokkia ja kde-kirjastoja. Vieväthän ne peräti useita sekunteja käynnistyä! Hieno 'ratkaisu' on poistaa mpd:n käynnistyminen koneen bootatessa. Näin myös teinkin.
Äänenlaatua puntaroin vielä Head-fi:llä, ja jos siitä syntyy jokin konsensus tai ratkaisu, päivitän tänne.
