Sanonko suoraan, että suurin ongelma TextPatternissa minun silmääni on se, että kaikki sivukoodi on kannassa, eivätkä tiedostoina. Tekijöillä on varmasti ollut mielessä helppo päivitysmahdollisuus, sillä tiedostojärjestelmän tiedostot eivät sisältäisi muuta kuin varsinaisen suorituskoodin, eikä siten päivittäminen uudempaan versioon tuhoa tyylisivuja. Wordpresshän tekee tätä. Ensimmäisellä päivityskerrallani hieman tweakattu ulkoasu nollautui defaulttiin. Jatkossa älysin pitää tuoretta varmuuskopiota sivusta. Varsinaisen päivityksen jälkeen ei tarvitse kuin purkaa tarballi takaisin, ja olet tyylillisesti samassa pisteessä, mutta uudella moottorilla.

Totta puhuen, olen nyt vaivihkaa googlaillut artikkeleita TXP-artikkelien siirtämisestä WordPress-ympäristöön. TXP on hyvä, mutta ehkä se on liiankin hyvä. Tehokas ajatus jakaa sivusto selkeisiin osiin, joilla voi olla sanomalehden tapaan eri hallitsijoita, on kieltämättä suurissa ympäristöissä hyvin toimiva systeemi, mutta minusta homma on liian mutkikas. Kerrotaan kuitenkin pari juttua TXP:n filosofioista.

TextPattern tekee hyvin tarkan jaon sisällön ja muotoilun välillä. Ja näinhän sen tuleekin olla. Useimmat blogipaketit taitavat failata jo tässä vaiheessa siinä mielessä, että ne työntävät itse artikkelin kanssa tietokantaan kaikenlaista huttua ja suttua. Todellisuudessa artikkelin tulisi olla artikkeli: kasa tageja (joko HTML- tai jotain muuta. Esimerkiksi TextPatternin käyttämä tapaus Textile on hyvä esimerkki) ja tekstit sekaan. Tämä artikkeli haetaan sitten sivua esitettäessä ja sovitetaan ruutuun, kun on sen aika. Ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Käsikirjoituskin luetaan vasta lopuksi näyttelijöiden kesken kameralle.

Tämä tarjoaa myös muutaman mukavan kikan niille blogeille, joissa toimii useita ihmisiä isolta skaalalta. Esimerkiksi joku suuri lehti voisi pitää verkkouutisia TextPatternin kautta hyvinkin, sillä tämä perustava kahtiajako jakaa myös TextPatterniin kirjautuvat käyttäjät erilaisiin luokkiin ja varmasti saa jo hyvän kuvan lukemalla oikeuskuvaukset, mistä on kyse. Useimmat blogit ovat toisaalta yhden ihmisen tuotoksia, ja blogit yleensäkin lienevät demokraattisia, mutta pitää muistaa, että TextPattern on täysiverinen CMS-ratkaisu, jolta sattuvat blogit onnistumaan varsin näppärästi. Wordpresskin luokitellaan CMS:ksi, mutta siinä pelkkää blogipuolta on painotettu hieman enemmän, jotta ne käyttäjät, jotka haluavat blogata, pääsevät siihen puoleen käsiksi helpommin.

Teknisellä puolella TextPatternin kikkoihin kuuluu modulaarisuus ja omat XML-tagit. Esimerkiksi sivumuokkausnäkymässä voidaan muotoilla artikkelinnäyttösivu esimerkiksi käyttämällä sopivanlaisia tageja, jotka toimivat kuten tulosteet skriptikielissä. Pseudokoodina vähän tähän tapaan:

pre.

Ja näin olemme luoneet alkeellisen idean siitä, miten TextPatternin sivuja voidaan muokata ja säätää. Aivan noin ruusuista homma ei sitten ole. Dokumentaatio on suhteellisen vajaata ja esimerkiksi jotkut tagit toimivat mielestäni oudosti. XML-notaation käyttö ylipäätään paikoissa, joissa on ehtolauseita ja jopa silmukoita, on mielestäni omiaan lisäämään sekavuutta. Mistä pitäisi tietää, että mikä tagi milläkin kertaa käy läpi kaikki hakusanaan osuneet tagit ja mikä tagi tarjoaa toiminnallisuutta vain silloin, kun artikkelisivulla on vain yksi artikkeli. En olekaan aivan perehtynyt XML:n saloihin, mutta päällisin puolin olen luullut, että se on varsin staattinen kuvauskieli, eikä siis lainkaan ohjelmointia. Tämä on merkittävä ongelma silloin, kun haluan säätää jotain detaljeja ympäristössä. Nytkin esiintyy joitain ongelmia kategorianäyttöjen takia: kategoriasta "Gentoo" aukeaakin Gentoo! -niminen artikkeli, koska turhan heuristinen moottori ei tällä hetkellä anna jalansijaa muuhun. Turhaan rienaan tässä; syypää ei välttämättä ole itse TextPattern, vaan eräs lisäosa. Kuitenkin on syytä tutkia alkuperäisen ohjelman osuutta tapahtuneisiin.

Tämä lisäosa tarjoaa erään ominaisuuden, joka olisi mielestäni pitänyt sisällyttää jo alkuperäiseen koodiin: tämä lisäosa tarjoaa mahdollisuuden määritellä useita kategorioita per artikkeli. Tämän luulisi olevan aika selviö nykypäivänä. En itse keksi ratkaisuja hoitaa mielekkäästi monisyisiä artikkeleita ilman sen luokittelua eteenpäin yhtä monisyisesti kuin olen sen kirjoittanut. Kaipa TextPatternin kehittäjät ovat hakeneet toisenlaista filosofiaa järjestelemiseen, eikä heitellä näitä nykyajan "tagipilviä sun muuta turhuutta" ilmoille. Kuka tietää. Kahden kategorian lisäksi toisella puolen artikkelimuokkainta toisaalta löytyy tämmöinen keywords-osio, joka on rajoittamaton. Mistä niillä voi hakea? Ehkä se koituu pelastuksekseni. Ken tietää?

Olen katsellut kahta potentiaalista vaihtoehtoa TextPatternille: b2evolution ja se WordPress. Kummatkin näistä ovat varsin mittavankokoisia laitoksia ja kummastakin olen kuullut vähän kaikenlaista. Ovat kokonsa vuoksi jo siinä kategoriassa, että tietoturva rakoilee massiivisuuden vuoksi.

Tämän tekstin tarkoitus on lähinnä ohjata itseäni kohti oikeita ratkaisuja. Oikea / paras ratkaisuhan olisi nyt saada tämä homma toimimaan loppuun asti, eikä ruveta pelehtimään uusien ympäristöjen kanssa (vaikka se saattaisi lopulta pelastaa koko homman). Kirjoitusinto nimittäin lamaantuu hyvin helposti, kun ja jos ympäristö ei ole esteettisessä ja toimivassa kunnossa.