Hyvät ideat menevät usein hukkaan joko hajaantumisen tai unohtamisen merkeissä. Lyhyilläkin ajatuksilla on kovasti arvoa, jos useampi sellainen muodostaakin fiksuja kokonaisuuksia.

Ajatuksiaan on nykyisin niin helppo huudella milloin mihinkin. On irkit, twitterit ja facebookit. Kaikkea ei tietenkään kannata paukautella ilmoille. Joskus fiiliksen sanallinen asu on julkaisukelvoton, joskus taasen fiilis vaatii kontekstia, mutta sitä ei jaksa purkaa auki. Fiksut sällit ryntäävät heittämään nämä fiilikset sitten blogialustan Draft-laatikkoon tai muualle vastaavaan. Mutta on sekin aika työlästä.

Asia tuli minulle mieleen siitä, että irkistäkin voisi ottaa pientä lomaa, mutta mihin se johtaisikaan: nopea ja virtaviivainen julkaisualusta ajatuksillensa katoaisi nopeasti. Ja blogipostauksia ei jaksa kirjoitella jokaisesta pikkuasiasta. Entäpä jos asian jalostaa hieman eteenpäin: blogeista mikroblogeihin ja mikroblogeista mikropäiväkirjoja. Tästä on helppo yleistää erilaisiin spesifisempiin rakenteisiin.

Think!

Think on ideani käyttöliittymä, komentorivillä tietenkin. Pohjalle voisi ottaa vanhan Tweet-rakenteeni, jota vähän muokkaisi uuteen suuntaan. Voisin ajatella sitten ääneen melko vapaaseen tapaan:

think Fergsin 26.5.2011 oli hyvä jakso. #fergs
think täydennä moary-testeihin sitä ja tätä
think en pidä parsakaalista edelleenkään. Ei taida musta koskaan aikuista tulla.

Think tavallaan ottaisi ainakin twiittailun, todo-merkintöjen ja tietynlaisten kontekstittomien irc-mietiskelyjen paikan komentorivillä. Tageja voisi viljellä greppailua varten. Ajatukset menevät luonnollisesti thinktankkiin. Ehkä se on puhdas tekstitiedosto, ehkä se on SQLite-tietokanta. Ajatuksen päivämäärä ja ajatus. Tämä on myös selvä hyppäys pois henkilökohtaisista wikeistä kohti Anki-ajattelua. Anki ei vain sytyttänyt sillä tavalla, miten se on esitetty. Tämä thinktank-suunnittelu venyy yksiulotteisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan siihen suuntaan kuitenkin.

Conkyyn tai vastaavaan ruutumonitoriin voisi laittaa käsittelemättömien ajatusten lukumäärän. Käsittelemätön siinä suhteessa, että fiksuilla ajatuksilla tulisi olla tapana tulla ilmi tavalla tai toisella. Jos ajattelisin pari hyvää pointtia ja koostaisin niistä ajatuksista blogipostauksen (täten julkaisisin nämä ajatukset pois), ajatukset voisi merkitä käsitellyiksi.

Käsittelyä varten tarvittaisiin vielä jonkinlainen interaktiivinen käyttöliittymä, ellei puhdas Vim kelpaakaan. Luultavasti kelpaa. Sellaisesta käyttöliittymästä voisi naputella ajatukset (yksi per rivi) käsitellyiksi tai vastaavaa. Lisäksi ajatuksia voisi jonkinlaisten käsittelijäfunktioiden avulla kokeilla parsia puumuotoon (ranskalaiset viivat).

Oma Diane

Jossain Emacsin orgmode-postauksessa joku oli kehuvinaan sanelintoiminnostaan. Voisin itsekin ottaa sellaisen käyttöön, jos olisi älypuhelin taskussa. Ideahan olisi simppeli: ulkona maailmalla liikkuessani ajatuksen tullessa mieleen voisin ottaa puhelimen taskusta ja sanella erityiseen ohjelmaan mietteitäni. Tämä ohjelma nauhoittaisi siitä pienen mp3- tai ogg-tiedoston ja lähettäisi tiedoston pöytäkoneelleni vaikka SCP:n välityksellä. Koneellani sitten monitoroitaisiin uusien saneluiden lukumäärää ja patistettaisiin kuuntelemaan ne läpi ja siirtämään tietämys todo-listoille tai tähän uudelti ideoimaani thinktankkiin.

Parin päivän pohdinnan jälkeen

Think on todellakin perustavalla tavalla varsin yksinkertainen konsepti — parhaat jutut ovat — mutta jos (ja kun) haluan tehdä siitä äärimmäisen laajennettavan, löydettävän ja yleisen metodin (wikin voisi ainakin korvata) niin mieleen ei tule muita kuin itse Org-mode. Uskon, että se orgmode pitää viimein jollain tavalla sisäistää. Sekin lähtee hyvin yksinkertaisesta formaatista liikkeelle, ja lähtee ranskalaisista viivoista. Se on luultavasti parasta, mitä flatfileillä voi tehdä. Aion tutkia orgmodea nyt ja ehkä kokeillakin viimein. Se emacsi aina pitelee minua aloillaan, mutta nopeaan testailuun on kai kokeiltava. Ja jos homma lähtee vauhtiin, on VimOrganizer.