Kuten vanhaan aikaan hommailin täällä Ubuntussa tehden levyjakoja ja siirtelemässä tiedostoja paikasta toiseen, on nyt uuden kovalevyn vuoksi se tehtävä uudestaan. Edellisessä postauksessa kerroinkin suunnitelmistani ja nyt on oikeastaan tarkoitus kertoa varsin tyylikkäästä Ubuntu 9.04:sta. Kaikki näyttää ilman karkkiakin hyvin messevältä ja nätiltä. Jo bloginikin sai uutta tyyliä kun teksti onkin nätisti pehmennelty Cleartypen jollain versiolla, ja tämä Wordpressin kirjoitusruutu kaikkine kilkkeineenkin toimii hyvin, koska teksti on yllättävän pehmeän näköistä. Kuin näytön DPI olisi kasvanut käynnistäessä uuteen systeemiin: jotenkin kaikki teksti on niin taianomaisesti näkyvillä ja smoothisti läsnä. Mielestäni varsin nättiä, vaikka niitä karkkiominaisuuksia ei ole käytössäkään.

Perustyöpöytä on sitten tietysti aika persoonaton (mitä voi odottaa livekiekon oletuksilta?) ja kankea: muistelisin, että aiemmissa versioissa yläpalkissa oli myös suora pikakuvake terminaaliin. Nyt ei näytä olevan. Äkkiäkös sen löytää sieltä nurkilta, niin.

Aloitin ensimmäiset kopioinnit. Käytän taas cp -a -yhdistelmää, vaikka viimeksi kopioidessani tarttui mukaan joitain outoja päivämääräleimaongelmia. Hommat näyttävät sujuvan. Takaisin Ubuntuun: livekiekon alkunäkymää (joka on käsittääkseni Install-kuvaketta lukuunottamatta täysin samanlainen kuin asennettu alkunäkymä) on virtaviivaistettu ja moni asia on viritelty kenties tehtäväkeskeisemmäksi. Periaatteessa pidän ratkaisuista: ei ole liian sekava, vaikka erilaisia pikkuvalikoita on joka puolella. Gnomen Places-valikkoa en ole koskaan ymmärtänyt. Ehkä siksi, että en pidä Nautiluksesta tai muistakaan Gnomen tiedostoselaimista.

Mutta hyvältä se näyttää:

progon progoilutkin näyttävät asialliselta

Ja nyt pitääkin kehua tätä WordPressin mediahallintaa sen verran, että se tukee aika kivoja jippoja kuvanlisäilyyn. Ei käy kieltäminen ei. Voi valita kuvan uploadattavaksi koneelta, käyttää jotain tiettyä urlia tai sitten ennestäänlöytyviä kuvia voi hakea mediakirjastosta. Kuville voi asettaa näppärästi thumbnailkoot ja linkit sun muut. Floattauskin onnistuisi ja kyllä se on näppärä.

Nyt kun systeemi suorittelee pitkäänkestäviä kopiointejaan, voisin varmaan siirtyä muihin askareisiin. Ihmetellä vaikka maalin kuivumista.

Päivitystä kuvan muodossa:

Vimissä on pirteät Tango-värit

Vaikka pidänkin XTermin ja kumppanien default-väreistä, ovat nämä Tango-nimiset väriteemat pastellisävyineen aika kivat. Ei tietenkään mikään mullistava uutuus tai käänteentekevä tyyli, mutta kuitenkin nätti. Ja jotenkin Ubuntun workflow on mukava. Siihenhän sitä pitäisi pyrkiä. Vaikka tietysti onkin kankeampi ratkaisu kuin omalla gentooasennuksellani, screenshotin ottaminen ja sen rajaaminen gimpillä sujuu nopeasti, koska kontekstivalikosta voi nopeasti valita haluamansa ohjelman ja sitten vain muokata naks. Gentookoneella ei tarvitsisi screenshottia lähteä muokkaamaan, koska konffaamani screenshot-skripti tukee alueen rajaamista jo kuvanottovaiheessa. Lisäksi on väärin vertailla rönsyilevää megajättiä ja vajaa tunti sitten startattua livedistroa keskenään: tuskin se workflow toimii yhtä nätisti, jos työpöytä on tupaten täynnä siivoamattomia temppiscreenshotteja ja gimppikin kaatuisi jonkun epävakaan päivityksen jälkeen. Kuitenkin perinteinen alkuihastus ja ns. wow-tekijä on kova Ubuntussa.

Tuli tästäkin episodista mieleen, että Windows XP (uudemmista ei kokemuksia riittävästi) voisi kehittyä tehtäväsuuntautuneisuudessaan huimasti, jos tiedostoselaimen kontekstivalikoita voisi konfiguroida ylipäätään yhtään. Nythän siellä kaiketi on vain pari hassua ennaltamäärättyä komentoa, kuten kuvatiedostojen kohdalla "Diaesitys" ja "Tulosta kuvat", kun siinä voisi olla esimerkiksi "Batch process selected images using Paint Shop Pro" jos olisi esimerkiksi PSP asennettuna. Tai muuta kivaa. Kontekstivalikothan sieltä toki löytyvät, ja niitä tulee käytettyä silloin tällöin.

Täytyy sanoa, että vaikka olen miten gentoon ja bashin tukija, en voi olla ilahtumatta, miten kivasti asiat voivat olla. Mutta minusta tuskin tulee koskaan enää työpöytäympäristöjen käyttäjää. Tai, ei sitä tiedä. Mutta olenhan kuitenkin kokeillut käytellä esimerkiksi XFCE:tä, enkä oikein tykännyt sen rajoittuneisuudesta. Ja KDE on kanssa aika turha. Saattaa olla, että kun KDE4 iskee vakaaksi portagessa niin se saa sitten uuden kokeilun. Olenhan minä KDE 4:n betaa kokeillut livekiekolta kerran, mutta se kun oli livekiekko ja se oli varhainen versio, en oikein havainnut mitään vakaata siinä.

Vanha koira ei uusia temppuja opi, vai miten se meni? Sen minä vain sanon, että Ubuntu on hyvä systeemi. Ja Gnome ei ole käyttäjänäkökulmasta ollenkaan huono, sanoi Torvalds sitten mitä hyvänsä.

Viimeinen post scriptum: siis tutkiessani syitä miellyttävyyteen pitää sanoa, että on vain yksi varsinainen syy: tämä ylinätti antialiasointi ja cleartype. Kaikki aina terminaalia myöten näyttävät nätiltä ja siloitellulta, silmäystävälliseltä. Ehkäpä otan neuvosta onkeeni ja kokeilen saada sitä toimimaan tuolla toisella puolella. Fluxbox ei vain yksinään taida osata sitä, pitäisi lähteä hakemaan toisenlaista ratkaisua, joka melkein pelottaa sanoa ääneen: ottaa isännäksi joku iso työpöytäympäristö, johon ikkunamanageriksi Fluxbox. Näin saisi Fluxboxin ikkunaedut ja todennäköisesti koko X:n kattavan cleartyyppauksen.