Radeonien kanssa on todellakin painittavaa. Kompromisseista on jotain valittava kontolleen, jos muut sitten sujuvatkin.

fglrx — se suljettu

Kaikki työpöytäkäyttö sujuu erihyvin. Näyttöjen kääntely pois ja päälle sujuu kuin tanssi. Pelikäytöstä huonohkoja kokemuksia. Videon katselu repii, joten se on aika iso haitta, iso haitta.

radeon — se avoin

Kaikki työpöytäkäyttö takkuaa enemmän tai vähemmän. 2D-suoritus on heikkoa ja esimerkiksi jos esimerkiksi GTK-ohjelma sisältää ison listakomponentin monilla kohdilla, alkaa suoritustaso nousta kovasti. Isompi ongelma on tuo näyttöjen kanssa pelehtiminen. Oletuksena kaikki näytöt kääntyvät joko 1024×768:lle tai sitten 1920×1080:lle. Helposti tosin käynnistäessään ajaa xrandr-skriptin korjaamaan asian. Iso ongelma on myös tuo TV:n kytkeminen päälle ja pois. Paljon tappelua. Videot toistaiseksi oikein hyvin.

Back to Nvidia?

Okei. Toistaiseksi tavoitteenani on ollut saada siisti kahden monitorin systeemi, jossa vaihdellaan kahden näytön otosta kolmesta. Kaiken takana olisi yksi skripti, eli parilla napinpainalluksella siirryttäisiin elokuvatilaan ja sieltä takaisin.

Nyt fglrx osaa tämän skriptipuolen nätisti, mutta ei osaa videoita. Vapaa radeon osaa videon, mutta takkuaa skriptissä (+ muualla). Nvidia ei edes yritä (ei RandR-tukea). Mutta sitten vastineeksi nvidia tarjoaa parhaan tuen (kun näyttöjen lukumäärä on enintään kaksi) ja myös pelitkin toimisivat.

Olisiko se niin paha, jos elokuvamoodiin siirtyminen nyt sitten vaatisikin graafisella ohjelmalla kikkastelua sekä vähän fyysistä johdonvetoa, sopivan HDMI-DVI -adapterin kera? Aion varata seuraavan lauantain tälle vaihtoehdolle, ellei jotain parempaa ilmaannu. Nvidia jää taloon, jos se kykenee edes sen graafisen softansa kanssa vaihtamaan resoluutiota ilman että X:ää tarvitsee uudelleenkäynnistää. Olen siitä hyvin vaativainen, ainakin toistaiseksi.

Jos rahasta ei olisi kiinni

Jos massia olisi, niin pöytäkoneeseen jäisi tämä Radeon, fglrx-ajurin kanssa. Tämä siis kolmatta näyttöä ajatellen. Sitten erillinen purkukone, joka saisi ajaa vaikka niitä avoimia ajureita. Näitä halpoja purkukoneita, niihin en oikein luota. Ne purkavat ja perkaavat kyllä niitä oikean profiilin omaavia videoita, mutta full coverage on preferenssi. Eli mediakoneessa oltava vähän vääntöäkin, ja valitettavasti budjetiltaan jo lähellä 200 euroa.