Pari viikkoa sitten sain lahjaksi taulu-TV:n (Philipsin 42FPL3606, eli 42 tuumaa) ja totta kai se pitää saada kiinni tietokoneeseen pikselitarkalla kuvalla hyviä sarja- ja elokuvaelämyksiä varten. Tätä varten olen joutunut sitten säätökurimukseen taistellakseni tieni läpi AMD Radeon -viidakkojen.

Telkkari

Eli Philips tosiaan kyseessä. Se on brändinä siirtynyt kohti helppokäyttöisyyttä (ominaisuuksien kustannuksella toki), mutta kuva on hyvänlainen. Voi toki olla, että nämä ominaisuusvajaukset johtuvat hintaluokan (400 €, eli halvimmasta hintaluokasta tässä koossa) yleisestä tarjonnasta. Vain kaksi HDMI-reikää, ei edes järkevää stereoääniulostuloa (joudun käyttämään kuulokereikää linjalähtönä) ja joitain omituisia valikkopäätöksiä… Voi olla, että tässä hintaluokassa huonot ominaisuudet ovat normi. Tai sitten AV-vahvistimet ovat yleistyneet sitä vauhtia, että sellaisen oletetaan löytyvän.

Puusilmänä on vähän paha sanoa paneelin kuvanlaadusta mitään erityisempää. Sivuttaiskatselukulmat ovat tolkuttoman huonot, mutta ei se minun tapauksessa ongelma ole. Valovuotoa näkyy vain kahdesta paikasta, mutta siihenkin tottuu. Itse skaalaus on perustasoa. Väritykset semihyvät, mutta pelikäytössä tuntuu olevan mahdotonta saada hyvät värit joka paikkaan (PS3, hdmi:llä kiinni). Usein kaikki vähänkin tummempi muuttuu kokonaan mustaksi, ja se haittaa pelattavuutta.

Radeon HD6450

Kortiksi valitsin passiivisen Sapphiren tekeleen, jossa on VGA, HDMI ja DVI -portit. Mikä parasta, kortti mainostaa olevansa Eyefinity-mallia, eli kolmen näytön tuki olisi periaatteessa tarjolla halukkaille. Kyseinen kortti on mopomalleista mopoin, mutta kun tuo PS3 on ja pysyy, niin miksipä ei siirtää pelailut sinne.

Suljettujen fglrx-ajurien vastaisku

Viime elokuussa kokeilin Radeonia systeemissäni, ja suljettuja fglrx-ajureita käyttäessäni hommat työpöydällä sujuivat erittäin mainiosti. RandR-tuki on mitä parhain asia vanhan Xinerämän tilalle, etenkin kun fglrx tekee näyttöjen konffauksen RandRin tahtiin oikein mallikkaasti. Nopeasti syntyi esimerkiksi bash-skripti nimeltään ToggleTV, joka vaihtaa kahden monitorin ja monitori+TV -setin välillä siististi.

Mutta kaiken hauskan keskellä fglrx osoitti valtaisan epäkohtansa. Kaikesta vsynccauksesta huolimatta videokuva repeili kovasti telkulla. Sopivasti painelemalla namiskukkeleita sama repeily tuli muillekin näytöille. Mutta vaikka minkä yritin, niin repeilyä ei saa pois. Tai saa, jos ottaa käyttöön uudempien ajurien tarjoaman “Tear-free desktopin”, mutta se tekee videoista ja itse asiassa koko työpöydästä nykivän ja takkuavan käyttää.

Avoimista uusi toivo?

Seuraava toivo vuorossa oli avoimen puolen liittouma. Sieltä erityisesti radeon-ajurit. Niiltä odotin paljon, koska oli myös luvattu paljon. Kuulema 2D-suorituskyky olisi suljettuja parempi. Minkä sitten 2D:ssä voittaisi, niin 3D:ssä häviää. Nyt kuitenkin sekin 2D on aika kehnosti lähtenyt liikkeelle.

Uudet ajurit tukevat kahta erilaista kiihdytinmoottoria. On “classic”-mallista sekä uudempaa “gallium”-moottoria kiihdyttelyyn. No, sekä työpöytä että videot jumivat kovasti gallium-moottorin kanssa. Ei toisaalta repeillyt yhtään!

Classic-mallisella moottorilla taasen GL-kiihdytetty video muuttui roskaksi. Sellaista sekoitelmaa kuin näytön ajoitukset olisivat pielessä. Onneksi #gentoolla osattiin neuvoa kokeilemaan mplayeria muillakin kuin gl- gl2- tai gl_nosw-ajureilla. Perhana sentään, xv hoiti homman kotiin. Sain sulavaa ja nykimätöntä videota ilman repeilyä. Työpöytäkin on classic-moottorin avulla hieman sutjakkaampi, mutta ei silti täydellinen.

Eli avoimet voittavat alkuperäisen haasteen saada sulava ja repimätön videokuva TV-ruutuun. Onkos tämä nyt tässä?

Vertailua

Vaikka avoimet nyt hoitavat homman kotiin, niin fglrx on silti keskimäärin täydellisempi. Ei mitään ongelmia työpöydällä (videota lukuunottamatta) ja näytötkin vaihtuvat siistimmin. Preferenssini olisi saada videot kuntoon suljettujen kanssa, mutta kaikkea ei varmaan voi saada. Voin seurata yhtä johtolankaa vielä suljettujen maailmassa, jos viitsin. Ja avoimienkin suorituskykyä voi ehkä viilata pienentämällä virtuaalipöydän kokoa (ajurit defaulttaavat 16k-kokoiseen neliöön, vaikka 4k riittää) —- ehkä se ratkaisee suorituskykyongelmat.

Mitäs sitten avoimissa mättää, muu kuin suoritus? No ei kamalasti. Pikkudetaljit lähinnä. Näytöt resetoituvat XGA-resoluutioon Xorgin uudelleenkäynnistyksessä, eli tarvitsen lisää xrandr-säätöä tai vaihtoehtoisesti xorg.conf -tiedoston. Tarvitsen sen kuitenkin tuota virtuaalipöytäsäätöä varten. Avoimet myös sekoilevat hieman orientaatioiden kanssa. Komennan ohjainta antamaan telkkarin näyttöni oikealle puolelle, mutta se tuleekin vasemmalle. Tämmöisiä pieniä juttuja, jotka voi skriptata tai antaa toistaiseksi anteeksi. Pääasia on, että jokin ratkaisu videoihin ja tyydyttävään työpöytäilyyn on nyt olemassa. Ja saa nauttia sarjoista HD:nä.