Vaikka taannoin järkeilin palvelimen ostoa vastaan aika onnistunein argumentein, niin nyt sellaisen olen kuitenkin hommannut. Käytetystä raudasta kootan murossa jonkinlaisen eilispäivän kokoonpanon. Sempron-suoritinta, jonka TDP-arvot ovat oikein hyvät (TDP 62 wattia, idlenä oletettavasti 22 wattia). Sen pitäisi sitten muun kaluston kanssa olla varmasti noin 50 wattia keskimäärin. Sen saa sitten vaikkapa mitattua.

Sen tajusin, että konetta en osaa olla laittamatta kiinni. Ja hurina häiritsee vähän hifistelyä. Iso idea on laittaa palvelin tuonne vaatekomeroon (hyvin ilmastoitu) ja sieltä vetää sitten verkkojohtoa ja ehkäpä koksua ääntä varten räkkiin. Edellisessä asumisratkaisussani sain koko koneen sinne vaatehuoneeseen, joka on hyvä idea. Nyt kuitenkaan se ei ole aivan mahdollinen skenaario. Johtopaljous lattian kautta teettää ikävyyksiä. Ja jatkojohdoille pitäisi hommata vielä enemmän pituutta.

Erillinen palvelin 24/7 ja pöytäkone 8/7 on säästeliäämpi ratkaisu sähkönkulutuksen puolesta. Erityisesti, kun palvelin tulee syömään selvästi alle 100 wattia.

No sitten niitä varjopuolia: hurina myös tasoittaa alleen pienemmät naapurien mekkaloinnit. Sellaiset, jotka eivät kuulu koneen ollessa päällä, mutta sitten jos asunnossa on hipihiljaista, voi jotain tarttuakin korvaan. Vastaavasti kovaääninen jääkaappi tai pakastin voi kuulua selvemmin. No, toivotaan että ei.

Toinen ongelma on äänikortin paikan valinta. Aluksi oli luonnollista, että se kuuluu palvelimelle, jossa sitten MPD-musiikkiserveri jauhaa nautintoa. Mutta entäs kun pöytäkoneelta katsoo elokuvia tai TV-sarjoja? No, periaatteessa digisignaalin syöttäminen DAC:lle tekee äänikortista merkityksettömän. Isompi ongelma: nykyinen DAC ei syö kuin yhtä inputtia kerrallaan. Pitää kiskoa johtoa aina irti tai hommata jakaja. Tai postittaa tuo Electrocompaniet viimeinkin sinne huoltoon.

Lisäksi UPS pitäisi varmaan pyhittää palvelimelle. Ei sekään lupaa hyvää.

Periaatteessa olisin voinut 70 euroani laittaa fiksumminkin, kuten niihin laadukkaisiin jatkojohtoihin, joilla saisi häiriöttömän näyttösignaalin perille. Hieman uudelleenjärjestelemällä voisi työpisteen saada yllättävän lähelle vaatehuonetta. Hitsiläinen. Pitäisiköhän sittenkin peruuttaa se palvelinjuttu.

No, aivan niin pitkälle ei kannattane mennä. Harmi kun sänky ei käänny sopessaan siten, että työpöytä näyttöineen pääsisi mahdollisimman siististi ja lähelle konetta. Kiertoteitä mennen olisi neljä metriä.

Nojatuolin läheisyyteen viritän vanhan kannettavani komennettavaksi. Onnistuu musiikin kuuntelu sitten vaikka ilman PC:tä. Kyllä tästä erinomainen juttu tulee. Pitäisi miettiä sitten niitä käytännön juttujakin. Seuraavassa osassa.