Ah, on aika aika myöntää, että olen pidän editoreista (kahdesta isosta) sillä tavalla paljon, että oikein tekee mieli keksiä jotain editoitavaa. Oppia kaikki koukut ja masteroida maailmaa editorien välityksellä. Emacsin avulla se onnistuisi kai näppärämmin.
Tyrkkäsin juuri Planet Emacsen -blogiaggregaatin rss-lukijaani. Onhan se vähän hullua, olenhan minä kuitenkin vimisti! Mutta Vimillä ei jostain syystä olekaan samanlaista käyttökulttuuria kuin emacsilla, niin monipuolista, että sieltä saa irti tusinoittain emacs-aiheisia blogeja ja omia koostesivustoja. Kyse on Emacsin asemasta sovellusalustana pikemminkin kuin pelkkänä editorina.
Ehkä tulevaisuudessa näemme viimein mahdollisuuden käyttää aitoa Vimiä emacsin varsinaisena editorina. Voisinkin kertoa (uudestaan), miksen ole Emacs-käyttäjä:
Mikä hidastaa vimistin siirtymistä emacsiin?
Emacsille on tunnetusti paljon hyviä työkaluja, on superhienoja LaTeX-moodeja ja on debugger-integraatiot, on Slimet ja on Swankit. On Gnussia ja on Ercciä. Twitter-klientitkin löytyisivät. Koko irssi olisi helppo hylätä sen jälkeen totisesti. Nämä kaikki ovat minua jo pitkään kiehtoneet: se ajatus, että kaikki olisi nätisti koostettu yhden ohjelman sisään. Ja kun Emacsille löytyy useita Vi-näppäimiä tarjoilevaa moodia, joten miksi?
No lisäreiden yhdistelemisessä on aina ongelmansa. Esimerkiksi artist-modea kokeillessa se käyttäytyi aika omituisesti, ja epäilen syyksi vimpulse-nimistä moodia. Eli vi-näpit on helppo saada toimimaan, mutta se sotkee aika paljon erikoismoodien asetuksia. Se jos mikä on ikävää: yhtenäisyys kärsii. Jotta ymmärtäisin setvitellä konflikteja, minun pitäisi tuntea Emacsia tarkemmin. Eräs parhoista tavoista olisi luultavasti käytellä Emacsia vähän aikaa sen omilla näppäimillä ja omaksua sen tavat. Sitten voin tuoda vi-näpit mukaan ja nähdä, missä ne toimivat ja missä eivät.
Mutta onhan toki vimissäkin puolensa. Tiedostojen kanssa hyppely on suoraviivaista ja ikkunat sun muut tulevat selkäytimestä.
