Nostalgianhuuruissani yritin saada vanhaa kunnon Tapan Kaikki 4 -peliä toimimaan linuxissa (sille on sellainenkin versio, ja nyttemmin se on julkaistu vapaana koodina) mutta se ei nyt jostain syystä ottanut tulta alleen: ruutu säilyi mustana, vaikka äänet ja näppäimet tuntuivat toimivan. Viritin sitten vanhan kunnon Dosboxini (joka siis oli jo viritettynä GTA:n jäljiltä) suorittamaan tyylikästä Ultimate TK:ta. Se toimii täysin moitteetta. Paha vain, että neljännen version hiiriohjaus on hemmotellut minut pilalle ja näppäimien kanssa tähtäily on varsin kömpelöä. Mutta sainpa "mätettyä" kuitenkin sitä nyt kyllikseni, nauttien kokemuksesta.

Dosbox on jännä laitos. Muistelen Windows-aikoinani sillä kokeilleeni joitain pelejä, ja suorituskyky oli vähän vaihteleva. Jotkut pelit toimivat hyvin, toiset huonommin. Muistilla kikkailtiin ja kenties silloin alkeellisempi hallinta aiheutti suorituskykyongelmia. Nyt kaikki pelit toimivat nopeasti ja tehokkaasti, jännää. Kokeilin siis myös vanhaa tuttua, Miika Virpiojan Wingsiä. Yllättäen sekin toimi hyvin. Musiikit kuuluivat, alukset kääntyilivät ja melkein olisin jo kutsunut peliporukkaa paikalle. Niin hyvin se toimi. Ja miten näppärä se onkaan! Kyseinen luolalentely on loppuun asti hiottu timantti, joka ansaitsee paikan parhaana moninpelilentelypelinä totisesti. Sen jatkaja, Wings 2, ei ole mielestäni ollut koskaan kovin kummoinen viritys: se on liian kliininen, liian kirkas ja raikas. Alkuperäisessä huokui tekninen osaaminen ja brutaali taso. Taustamusiikit ovat ensiluokkaiset, aluksen hallinta on ensiluokkaista, aseet ovat viilatut, pelikokemus on ensiluokkainen ylipäätään. Kaikkea on mietitty ja lopputulos on bugiton. Veden virtaus, maassa liikkuvat kansalaiset, kaikki on otettu näppärästi huomioon. Joskus voi viettää kymmeniä minuutteja luolassa vain muovaamassa veden virtausta haluamaansa suuntaan ampumalla reikiä maahan. Kuinka moni nykypeli edes antaa mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan moisia yksityiskohtia?

Molemmat näistä dospeleistä ovat muovanneet aikojani ja ne olivat alakoulussa varsin suosittuja pelattavia. Kokoonnuimme pelaamaan niitä ja niistä toden totta irtosi iloa pitkiksi ajoiksi. Kun sitten Windows XP saapui ja esimerkiksi Wings menetti kykynsä laulaa (ääntä ei päästetty enää suoraan kortille) sammuivat monet ilot ja siirryttiin kertaheitolla nykypelejä, joita väitetään tehtävän yleisön ehdoilla, vaikkei edes yleisö tyydy kaikkeen nykyräpellykseen. Viittaanhan toki grafiikan ylenmoiseen ihannointiin. 90-luvun peleissä on tunnelmaa, totisesti on.