Kuten te kaikki varmasti tiedättekin, omistin aikoinani ICL:n tönkkökankean näppäimistön, jonka varsin mukava näppäinvastine sopi peleille hyvin, mutta sitäkin huonommin kirjoituskäyttöön sillä se todellakin vaati painamista saadakseen asiansa perille. Ei tietenkään mitenkään kovaa tarvinnut painaa, mutta pitkän kirjoittelun jälkeen tuntui eräällä tavalla raukealta ja uuvuttavalta. Lähes kaikki uudemmat näppäimistöt, joita olen kokeillut, ovat hyviä kirjoittamiseen. Ja siitä on siinnyt sitten erilliset pelinäppäimistöt erikseen, mikä on hyvä asia. Aikoinaan sitä piti vain hakea optimaalista keskitietä.

Sittemmin hankin ohuen Logitech UltraX -näppäimistön, joka on yhäkin harrastajien suosiossa sen suhteellisen toimivan tekniikan ja edullisen hinnan ansiosta. Se on kevyt näppäillä ja tyylikäskin. Sittemmin ostin Das Keyboard Mk2:n käytettynä törkeään hintaan, ja olen sitä tyytyväisenä hakkaillut siitä edespäin. On tästä kai jo vuosi kun tämän ostin?

Legendaarinen Das Keyboard

Tuorein trendi on ollut nämä "mininäppäimistöt", joista on siis riisuttu seitsemän oikeanpuolimmaisilta näppäinsaraketta pois. Näyttävät toki kovin näteiltä, mutta itse olen aina katsonut niitä vähän sillä silmällä, että puuttuvista näppäimistä aiheutuva haitta on huomattavasti suurempi kuin koosta saatava esteettinen etu tai muu hyöty. Nyt sitten kuitenkin on käynyt niin, että itsekin olen ajatellut harkita sitä seikkaa, että ne voivat ollakin hyödyllisiä oikeassa paikassa. Pelaajille se riittää hyvin, hehän käyttävät WASD:ia edelleen. Kuten mainittu, ne näyttävät näppäriltä. Kuitenkin yksi selkeä ongelma on: näppäimiä puuttuu tavalliseen 104- tai 105-näppäimiseen malliin verrattuna huomattavasti. Jos laskin oikein, niin 31 näppäintä. Numerot saa syötettyä toki qwertyrivin yläpuolelta ja deleten voi bindata muualle näppäimistössä. Harva edes käyttää esimerkiksi Ins-näppäintä puhumattakaan Page Upista ja Downista. Myös Home- ja End-näppäimet ovat menettäneet suosiotaan kun karkinkauniit (ja hampaita puhkovat) käyttöjärjestelmät antavat yhä enemmän tehtävää hiirelle. 105-näppäiminen malli on se, mistä lähdettiin ja etenkin näissä vaihtoehtoispiireissä on kenties hankalaa päästä irti niiden tuomasta hyödystä ja muista eduista.

Kinesis Freestyle - Kahdessa palassa

Niin, mikä saa minut edes miettimään näitä kapoisia lapsia? Se yksinkertainen seikka, jolla muutkin perustelevat ostostaan tai halujaan: näppäimistöllä pidettävien käsien ja hiiren välisen välimatkan lyhentäminen. Työpöydälläni on vain niin ja niin paljon tilaa — sitä on kuitenkin. Ongelmana on se, että kun istun konetta vasten — ja näppäimistö on aseteltu siten, että etusormeni ovat fj-näppäimillään suunnilleen +/- 10 asteen kulmassa (tästä päästäänkin siihen, että kahdessa palassa olevat ergonäppäimistöt mahdollistavat täysin suorat kulmat) ja tällöin matka hiirelle on ehkä 30 astetta, joka on iso matka. Ja se kulma, jossa hiirtä silloin pitää, on iso. Yleensä tällöin tapahtuu alitajuntainenkin näppäimistön siirtäminen vasemmalle ja hiiren tuominen lähemmäksi, jotta sen käyttö olisi luontevampaa. Mutta sitten taas näppäimistöllä kirjoittaminen on varsin hankalaa — tai eritoten epäergonominen ja altistaa näppäilyvirheille varsin huomattavasti. En itse edes huomannut mitään outoa siinä, mutta kun nyt kerran päätin siirtää näppäimistöä kunnolla keskelle, ero on tuntuva. Näppäimistö tuntuu sulautuvan niin herkullisesti osaksi koneen käyttöliittymää että aivan äimistyttää!

Kapoinen on.

Siirtyminen tämän optimaalisen asennon ja hiirenkäytön kanssa on siis se ongelma, jonka minäkin nyt tiedostan selkeästi. Jos vain Dassikkaa tehtäisiin miniversiona… en luultavasti ostaisi. Tämä täysiso pötkylä on aika hervoton kun vertailee tämän päivän näppäimistöihin; niin isoihin kuin pieniinkin. Se on kuitenkin niin lutuinen, niin miehekäs ja toisaalta mysteerinen, ettei siitä voi olla pitämättä. Kuitenkin aina välillä saatan ottaa hyllystäni vanhan UltraX:ni ja laittaa sormet laulamaan. Pieni vaihtelu virkistää. Saatan nimittäin hyvinkin ostaa jonkun halvan (luultavasti huuto.netistä jotain edullista) kapean profiilin usb-näppäimistön, jolla voisi aina satunnaisesti naputella riimit jos toiset. Käsittääkseni myös Applen tuoreet näppäimistöt ovat kaikki kapeita.

Siitä en olisi aivan vakuuttunut, että selviäisin koko koneenkäyttöäni sellaisella. Numeronäppäimistöllä on nimittäin yksi ja selvä tehtävä taulukkolaskennassa. Lukujen pyörittely yksinkertaisesti toimii numeropädin kautta. Ja toisaalta eräät pelit tykkäävät numeronäppäimistön kutittelevasta vaikutuksesta. Niin: NetHack. Vaikka se toimiikin niinsanotuille vi-näppäimillä, siellä on pari sudenkuoppaa, joilta välttyy jo yksinkertaisesti käyttämällä numeropadia pelaamiseen. Käytänkin numeropadia aina kun mahdollista pelatessani sitä. Toinen merkillepantava seikka on vi ja sen jatkajat. Kun Vi:tä kehiteltiin silloin aikoinaan, olivat useimmat sen kohdeympäristön koneetkin vähän sellaisia, että niistä puuttuivat mukavat detaljit, kuten sattumoisin nämä seitsemän näppäinsaraketta. Aivan, tämä kapeiden näppäimistöjen trendi onkin ilmeisesti retroilua. Vi:n näppäimet siis konffattiin (tämä oli tietty modaalisuuden ansiosta ylipäätään mahdollista. Kuolevaisten editoreissa aakkosnäppäimet oli jätettävä kirjoittamista varten) kaikki mahtumaan hyvin tänne pääasiallisten kirjaimien sekaan. Joten vi- ja vim-käyttäjät olisivat varmasti kuin kotonansa näiden näppäimistöjen kanssa. Alkaa kuulostaa entistä ja entistä houkuttelevammalta, eikö? Jos oikein nostetaan mielikuvitusta, niin eräs ncurses-pohjainen taulukkolaskentaohjelma sc (ei ehkä Excelin veroinen, mutta jotain sinne päin) on sekin suunniteltu vi-käyttäjät mielessä. Numeropadin puute toisaalta hankaloittaa fundamentaalisti käyttöä, mutta luulisin ettei se yhden rivin numeroiden käyttö niin vaarallista ole. Mene tiedä, en itse ainakaan tällä hetkellä ole käytellyt taulukkolaskentaa niin ahkerasti kuin esimerkiksi töissä ollessani. Ja silloinkin käytin vain kahdesti viikkoon kirjatakseni ylös työmäärän.

Vimperator

Pelatessa näppäimistön asemoinnilla ei ole niinkään merkitystä, sillä yleensä vain vasen käsi tekee töitä näppäimistön kanssa ja oikea on pyhitetty hiiren kontrollointiin. Tekstinkäsittelyssä ei ideaalitapauksessa käytetä hiirtä (usein kuitenkin kuvien ja taulukoidenkin tekeminen ja siirtely vaatii hiiren käyttöä, pöyristyttävää!) ja siten tärkein kehityksen kohde on webin selaus. Selaimet ovat kautta aikain ottaneet omaksuttavakseen menetelmän, jossa hiirellä sohitaan linkkejä auki ja näppäimistöä käytetään vain selainlomakkeiden täyttämiseen. Lomakkeita nyt tietysti löytyy joka paikasta, google se ensimmäinen ja tutuin. Itsehän tietysti käytän eniten käytettyjä kirjanmerkkejä Firefoxin location-palkista suoraan mutta kaikkea en sieltä tohdi hakea ihan jo siitä syystä, että muistettavaa olisi liikaa. Graafisilla kirjanmerkkilistoilla on siis oma paikkansa selaimessa — ja voihan niitäkin palkkeja jotenkuten selata näppäimistöllä. Kuitenkin perusketun käyttäminen pelkkää näppäimistöä käyttäen kuulostaa herkulliselta idealta. Kettua yksinään voi käytellä ns. caret-moodissa, jossa tekstin sekaan iskeytyy perinteinen tekstikursori. Käytän hakemiseen ja joskus linkinavailuunkin ketun Search while typing -ominaisuutta, joka ei ole lainkaan typerä keksintö. Sillä säästää Ctrl-F:n painamisen joka kerta kun haluan etsiä jotain sivulta. Lisäksi, linkin kohdalta löytynyttä hakuosumaa voi laittaa jauhautumaan yksinkertaisesti enteriä hakkaamalla. Sen parempaan tulokseen ei tässä kai pääse ilman lisäosia. Ja lisäosista se kaikkein tunnetuin ja pelätyin on Vimperator.

Vimperator on total conversion -plugari ketulle. Se heittää mäkeen kaiken tutun ja turvallisen. Jäljelle jää kenties askeettisenkin oloinen iso ruutu, jonka ylälaidassa on välilehdet ja alhaalla mustavalkea kiinteällä fontilla varustettu palkki. Kaikkein alimpana vimistä tuttu komentorivi. Vim-käyttäjät ovat kuin kotonaan. :open <url> avaa osoitteen, :tabopen luonnolisesti uuteen välilehteen. :q sulkee ja q:lla tehdään makro. Vielä en ole löytänyt paikkaa, mistä kirjanmerkkini löytyvät, mutta aika mojovalta vaikuttaa kuitenkin. Nokkelilta settiä tässä on modaalisuus tietysti — vaikka se ei toimi tyydyttävästi. Kun selaa tavallista sivua, kaikki perusjipot toimivat kunnolla: j ja k vievät rivin kerrallaan eteen tai taakse. Kun painaa f-komentoa, aukeaa linkkihaku. Se numeroi kaikki sivun linkit juoksevasti, joilla voi hakea suoraan haluamansa linkin auki. Tätäkin numerointia voi nopeuttaa siten, että tässä hakumoodissa kirjoitetaan halutun linkin linkkitekstiä alusta alkaen ja vaihtoehdot alkavat supistua. Jos annettu hakusana täsmää enää vain yhteen osoitteeseen, se avataan suoraan. Excellent thinking! Koska ketun moottori säilyy pinnan alla täysin entisellään, kaikki lisäosat toimivat kuten pitääkin. Tosin esimerkiksi hiirieleillä ei juurikaan tee mitään, jos tätä käyttäisi aina ja ikuisesti. Kuitenkin yksi probleema näkyi olevan jo: jos olen textarea-komponentissa, miten pääsen täältä käskyttämään mitään? Luonnollisesti tämä on eräänlainen insert-moodi, mutta en voikaan painaa tuttua Escapea päästäkseni oletusmodiin. Pieni vika siis. Sekin tympäisee, että avattaessa nettisivu vimperator heittää itsensä suoraan lähimpään lomakeinputtiin ja sieltä pitää ensin lähteä pois ennen kuin alkaa selata sivua.

Totta puhuen, olenhan kokeillut Vimperatoria jo aiemmin kauan sitten, enkä usko, että jään nytkään sen käyttäjäksi. Pidän toki paljon sen konsepteista, mutta täysi ulkoasuremontti tuntuu jokseenkin ei-tärkeältä. Näkisin mielelläni kirjanmerkkikansiot ylhäällä ja mahdollisuuden käyttää ctrl-l -yhdistelmää :openin (tai simppelisti o:n) sijasta. Mutta, käytellään kotva ja ehkäpä postailen lisää mietteitä aiheesta sitten.