Milloinhan kannattaisi käyttää valmiita palveluita ja milloin käyttää yksityistä? Yleiset ja erikoistuneet sosiaaliset palvelut.
Sosiaaliset palvelut
Katsotaan, mitä tässä jaksan tarinoida näistä Web 2.0:n merkittävimmistä sovelluksista, sosiaalisista sivustoista. Ilmeiset vaihtoehdot, kuten Facebook, MySpace ja muut vastaavat jääköön nyt minun tarkastelultani pois. Sen sijaan ajattelin, että voisimme keskustella erikoistuneista palveluista, joiden käyttäjät ovat yhden asian perässä. Näin päästään mielestäni voimakkaasti hienompiin yhteisöihin kuin kovasti heterogeeniset, yleispätevät palvelut. Hienoja palveluita on kovasti eri aiheisiin, joten ehkä ei edes olekaan viisasta laittaa kaikkia munia yhteen koriin, kuten facebookkiin. Erikoistumalla voittaa.
Mutta milloin on aiheellista käyttää valmista sosiaalista palvelua, etenkin jos se osuu vähintään välttävästi omiin tarpeisiin, ja milloin on tarpeen tehdä oma. Ensimmäinen ristiriita kumpuaa yleensä kielestä. Useimmat palvelut ovat englanniksi. Ja toisaalta useimmissa palveluissa saa kyllä käyttää omia kieliäänkin. Ei siinä mitään. Mutta kyllä se minusta on aika pirun köykäistä että 90-prosenttisesti englanniksi oleva sivusto sisältää sitten siellä täällä ties mitä tekstejä, joista ei ota kukaan selkoa. Riippuu ongelman laajuudesta, tämä voi olla yksi syy kirjoittaa itselleen oma tietokanta valmiin käyttämisen sijasta.
Mutta omaa systeemiä käyttämällä menettää sen suuren idean kaiken takana: sosialisoitumisen teeman puitteessa. Esimerkiksi last.fm:n tapauksessa kielivalinta versus sosiaalisuus siirsi vaakakupin oman palvelun puolelle. Ehkä tänä päivänä saman idean toteuttaminen veisi valmiin palvelun ja muiden ihmisten keskuuteen. Keskustellaan asiasta myöhemmin.
Palveluita, ja miksi/miksei
Nostetaan esille joitain sosiaalisiksi palveluiksi luokiteltavissa olevia sivustoja, ja sitten syitä, miksi sitä kannattaa käyttää, ja miksi ei. Näkemykset ovat omiani, ja varsin subjektiivisia.
Last.fm
Jo mainittu last.fm on ehkä paras mahdollinen musiikkiyhteisö ja samalla sosiaalinen sivusto, jota Web 2.0 keksi tuottaa. Ihmisiä yhdistää musiikki. Musiikin kautta on helppoa lähestyä muita. Etenkin kun tarjotaan automaattiset työkalut lähettää omat musiikkikuuntelut kaikkien nähtäville. Indieyhtyeet mainostavat siellä ja keikoista voi keskustella. Myös on mahdollista kirjoittaa levyistä arvosteluja, ja omia kuuntelupäiväkirjoja.
Mutta minä valitsin sitten mieluummin oman viritelmäni musiikkiarvioiden kirjoittamiseen. Syynä pääasiassa suomi. Joskus sitä haluaa kirjoitella muutakin kuin englantia. Ja toisaalta näinä päivinä suomea on tullut kirjoiteltua vähän liiankin kanssa! Mutta 2008-2009 olivat englannin vuosia minulle. Silloin teki mieli vähän kotomaan kieltäkin harjoittaa, ja se johti oman palvelun käyttämiseen last.fm:n kustannuksella. Ei ihmisiä, mutta minä en itse varsinaisesti niin heistä välitäkään.
Ja englanniksi kirjoitettaessa Last.fm on todella upea valinta. Voit saada hyvää yleisöä ilman kummempia ennakko-oletuksia mistä tahansa maailmalta. Systeemi vain toimii, ja käyttäjiä hemmotellaan nätein palveluin.
Github
Varsin vänkä ajatus, mutta näin ne vain luokitellaan nykyisin. Git-versiohallinnan repositoryjä ylläpitävä github on yksinkertaisesti hienoksi laitettu repohallinta. Maksamalla jonkinnäköistä kuukausimaksua voisi github tarjota yksityisiä git-varantoja, mutta avoimille projekteille on githubissa ilmaista tilaa rajatta. Github otti askeleita sosiaalista palvelua kohti korostaessaan projektien välisiä vuorovaikutuksia. Kaikki on kivasti esillä, ja tunnuslause “fork me” on ihan hauska, vaikkakin heikosti liikkeelle lähtenyt.
Github pitää monia tunnettuja projekteja, kuten jQueryä, redditiä ja Ruby on Railsia sivujensa syövereissä. Moni korkean profiilin sivusto käyttää githubia: Facebook, twitter ja digg esimerkkeinä. Yli puoli miljoonaa käyttäjää ja kolme kertaa enemmän repoja. Kyllä se jotain tekee hyvin. Ihmisten välinen interaktio on toisaalta vähäistä: interaktio tapahtuu enemmän siellä kotikoneilla ja pushaillessa muutoksia kantaan saadaan sitä sosiaalista aspektia. Totta puhuen ei olisi ehkä heti käynyt mielessä ajatella githubia sosiaalisena palveluna, mutta näin se oli jossakin listattuna.
Ja kannattaako omaa git-repoa säilytellä githubissa? En ole itse vielä uskaltautunut siihen, mutta enpä näe haittaakaan siitä. Omat python-puurot (adhoc-GUI:ta ja toimintaa sekaisin) voivat olla aika noloja siellä. Mutta ei kukaan ole mestari. Jos haluat varta vasten levitellä jotain projektia tai saada apua siihen, github on varmasti erinomainen vaihtoehto. Muita vastaaviahan on esimerkiksi Google Code ja BitBucket.
StackOverflow
StackOverflow’n pojat varta vasten haluavat ajatella itseään ei-sosiaalisena mediana, mutta kun kerta github saa olla, niin kyllä minä perskatti luokittelen SO:n tänne kanssa. Kyseessähän on erittäin onnistunut kysymys-vastaus -foorumi, joka on paisunut vuosien mittaan valtavaksi ohjelmoijien tarinointikentäksi. Sivuston päätavoitteina on olla erinomainen hakukoneapulainen erilaisiin ohjelmointikysymyksiin. Pääpainona ovat kysymykset ja vastaukset, joita voi suosia tai haukkua nuolin. Yhteisö kokonaisuutena pyrkii hyvään. Ihmiset eivät taustalla vaikuta suuresti, joten ehkä sosiaalinen media on huono termi. Mutta kun se github.
Twitter. Hankala tapaus. Onko tämä erikoistunut palvelu, vaiko sittenkin pelkkä yleispätevä kaikille-kaikkea -palvelu? Mielestäni ei, sillä twitter tarkoituksella pyrkii jonkin sortin minimalismiin. Palvelulla on selkeätä tarvetta, sillä siellä on niin helppoa päästä tarinoihin sisään. Heidän sloganinsa, “what’s happening”, todella tuntuu toimivan palvelussa. Twiittien jatkuva virtaus saa pään huimaamaan.
Keinotekoinen 140 merkin rajoitus tuntui aikoinaan typerältä, mutta nyttemmin siitä olen päässyt yli. Ehkäpä suurimmalti osin oman tweet-toteutuksen ansiosta. Havaitsin, ettei se tarina niin paljoa tarvitse merkkejä.
Oma toteutukseni on ollut blogissa esillä nyt jonkin aikaa. Olenkin käytellyt sitä, koska komentorivisovelman kasuaali käyttö on triviaalia. Mutta mikä siellä mättää? No, ensin: mikä siellä toimii, tai ainakin ajattelin toimivan? Okei, siirrytään ottamaan härkää sarvista:
Twitter ei mielestäni toimi monikielisenä. Se on englanninkielinen palvelu, ja ollakseen aidosti osana aivan valtavaa yhteisöä, pitää kirjoittaa englanniksi. Eihän se minulta mikään suoritus olekaan, mutta häviäisiköhän kasuaalisuus, jos twiittaisin pienistä hetkistä englanniksi? Twitter on huima saavutus monella tavalla, ja olen jo kerennyt oppimaan pientä kunnioitusta sitä kohtaan. Olen monta kertaa käynyt hypistelemässä rekisteröintilomaketta, mutta aina olen perääntynyt. Vaikka pitäisihän minun tietää, ettei ole mitään menetettävää.
Ja onko voitettavaa? Twitterin suurin hienous on matalassa hierarkiassa. Joku “perustaa” yhteisön risuaidalla. Sinne voi kuka tahansa heitellä ideoita. Kuka tahansa voi vähän aikaa seuraamalla tilannetta päästä jyvälle. Edes irkissä ei ole näin transparenttia, sillä kanavalle pitää päästä kirjautumaankin. Suljettuja yhteisöjä ei twitterissä pääse samalla tavalla syntymään. Voi lähestyä minkälaisia aiheita sitten keksiikään lähestyä. Kukaan ei tiedä mitään kommentoijien tilanteesta, ovatko he seuranneet asiaa jo pidemmälti.
Oma köyhän miehen twitter-klooni siis kärsii siitä, mistä luulin päässeeni irti. Se tuntuu yksinäiseltä ilman valtavaa momenttia, jota twitter tarjoaa. Ihmeiden aika ei ole ohi?!
Pieni bonus on myös julkkiksien määrä twitterissä. Paljon julkimoita. Twitterin nopeatempoisuus ja pieni ajankäyttö saa aikaan kynnyksen alenemisen. Voi olla, että jos huomenna tulee yhtään yhtä tylsä päivä kuin tästä, saan itseni tekemään viimein sen tunnuksen twitteriin. Saattepa kaikki nähdä!
