Useaan otteeseen on tullut pohdittua tätä arvoitusta syvintä: kuinka luoda digitaalinen musiikkitoistin, joka yrittää hakea ja noudattaa levymiesten musiikintoistoon liittyviä rituaaleja. Kun herra Hifisti laittaa vanhaan hyvään aikaan levyn soimaan, hän ei lataa sitä verkosta (ei ole verkkoa) vaan ostaa plätyn (LP) kaupasta, asettaa sen lautaselle ja nostaa neulan levyn ulkoreunalle. Ja sitten alkaa kodikas rakse ja poksutus ja musiikki tulee hiljaisuudesta.

Kursorin käydessä levyn päällä näytetään suurennetussa näkymässä kohdalla olevan levyn tietoja ja zoomattu kuva

Mitä meillä nykyisin on tietokoneilla ohjelmia, (suosituimmat lienevät WinAmp, iTunes ja Foobar) ne kaikki keskittyvät lähinnä toteuttamaan hyvin toimivan soittolistan. Tälle soittolistalle voidaan kasata sitten tiedostoista kappaleita. Metatietojen aikakaudella on mukaan tullut jokaiseen ohjelmaan kirjastotoiminto, jossa yleensä lajitellaan kaikki tietokoneen musiikki esittäjien ja albumien mukaan. Kehittyneemmät ohjelmat tukevat kaikenlaista pientä kivaa, mutta pääsääntöisesti kaikki liittyy musiikkikappaleiden, useimmiten mp3- tai aac-tiedostojen, metatageihin. Ja ohjelmien käyttötapa on lähinnä seuraavanlainen: keräillään parhaat hitit joka levyltä soittolistalle, painetaan vaikka shufflea pari kertaa ja painetaan play-näppäintä. Sitten nautitaan hyvästä musiikista. Teemalevyt ovat menettäneet merkityksensä; albumit kootaan lähinnä tukemaan niitä povattuja hittisinkkuja ja loput musiikista ovat fillerainesta. No, aina ei näin ole, mutta tämä on yleistynyt pikkuhiljaa ja etenkin uusien myyntimenetelmien aikakautena ollaan päästy pelättyyn tilanteeseen, jossa albumien tekeminen ei enää houkuttele samalla tavalla kuin esimerkiksi 70-luvulla. Esimerkiksi Applen iTunes-verkkokaupassa voi koekuunnella ja ostaa yksittäisiä kappaleita levyiltä. Vaikka kokonaisen albumin ostamalla useimmiten saakin vähän paljousalennusta, suuntaus on selvillä. Markkinataloutta vastaan ei tietenkään tule taisteleman, vaan joskus on yksinkertaisesti järkevämpääkin näin. On rationaalista ostaa vain parhaat selkäpalat.

Perinteisempi ote (Amarok-vaikutteinen) musiikin selaukseen ja listaamiseen

No, joka tapauksessa. Pienen mietinnän päälle on parempi miettiä, kuinka me kalkkikset sitten haluamme todellisuudessa kuunnella musiikkimme. On kyse albumivetoisuudesta: kohdellaan musiikkia siten, että pienin perusyksikkö on albumi. Se albumin jakautuminen kappaleisiin on vain selausta helpottava ominaisuus ja jakaa yhtenäinen tarina pieniin lukuihin. Lähes kaikki nykyiset musiikkisoittimet tukevat albumien selaamista, mutta se albumin kohteleminen yhtenä yksikkönä on silti vähän häilyvä käsite useimmissa ohjelmissa. Joistain ohjelmista peräti puuttuu yksinkertaisetkin integraatiot kappaleiden ja albumien välillä, mikä on törkeätä. Toiset ohjelmat taasen toimivat vähän selkeämmin. Ei ole kuitenkaan tiedossani yhtäkään sellaista ohjelmaa, joka toistaa musiikkia siltä periaatteelta, että levy oletusarvoisesti kuunnellaan kokonaan ja sen enempää seilailematta kappaleiden välillä. Olenkin ideoinut villisti yksin ja yhdessä joitain konsepteja liittyen musiikkitoistimeen, joka ottaa huomioon vanhojen patujen levynsoittovillitykset ja levyihin liittyvät rituaalit.

Ensimmäinen konsepti hyllyratkaisusta. Levyinpäädyissä voisi olla toki vielä pientä tekstiä

Ohjelman tulisi ensisijaisesti simuloida käyttäjänsä levyhyllyä. Ideana olisikin, että kun ohjelma starttaa, avautuu näkymä levyhyllystä (lähtökohtaisesti ei-niin-realistinen kuva) ja sen monenkirjavista päätykansista. Tässä levyhyllyssä pienin yksikkö todellakin olisi "albumi". Koska joillain voi olla tuhansittain levyjä koneella, hyllyä tulisi voida zoomailla ulos ja sisään. Ongelmana on pystyä erottamaan levyt toisistaan: lähizoomauksessa hyödynnetään tietysti ohjelman piirtämiä levynpäätyjä ja niissä voi lukea esimerkiksi esittäjä ja levyn nimi. Kauemmaksi zoomatessa ei ole realistista erottaa tai lukea tekstiä kansista ja silloin voisi olla jokin suurennuslasikikka käytössä. Mikä enemmän tehostaa järjestelyä ja jälkikäteen löytämistä olisikin simppeli mahdollisuus järjestellä levyt hyllyyn miten haluaa: niiden ei tarvitsisi noudattaa aakkosjärjestystä tai mitään. Voisi vain hiirellä raahailla levyjä uusiksi ja siten esimerkiksi progeharrastelija siirtelee yhden artistin levyt vasempaan ylänurkkaan, elokuvasoundtrackeja oikeaan laitaan ja niinpoispäin. Lisäksi levynpäätyihin voisi asettaa haluamansa värityksen. Levyvärit voi siten asettaa vastaamaan esikuvaansa tai muuten käyttämään värejä kategorioita varten. Keskusteluissa syntyi ajatus myös aidoista päätykansista levyssä, mutta se ei tunnu kovin mielekkäältä siksi, koska ne ovat tavattoman harvinaisia ja harva jaksaisi skannailla niitä ohjelmaa varten.

Listaa selataan hiirellä, ja klikattaessa albumia kursorin kohdalle aukeaa kappalelistaus

Itse musiikin toistaminen tapahtuisi luonnollisesti siten, että se levy raahataan hyllystä soitingrafiikan päälle. Nappia pitäisi vielä erikseen painaa, jotta itse musiikki alkaisi. Kenties yksittäisiä kappaleita ei

Soitin (tässä kuvassa Wadia) ja sen vieressä albumin kappalelista

sentään tarvitse hakea next- ja prev-painikkeiden kanssa, vaan soitettaessa viereen ilmestyy levyn takakansi, jossa on kappalelista siististi ja klikattavissa. Perinteinen soittolistatoiminto sitten taas löytyisi jonkin "ohjelmointitoiminnon" takaa, ja ideana olisi esimerkiksi sellainen, että kappaleita lisätään levyhyllynäkymästä: painetaan levynkantta, jolloin aukeaa pudotusvalikkoon kyseisen levyn kappaleet. Siitä klikkaillaan halutut raidat. Jos haluaa koko levyn listalle, tuplaklikataan levyä.

Ohjelma ei tietenkään rajoittuisi pelkästään näiden huomattavan vaivalloisten ominaisuuksien taakse, vaan siellä olisi mahdollisuus vaihtaa hyllynäkymästä listanäkymään (olen ajatellut Amarok-soittimen puunäkymää varsin varteenotettavana ratkaisuna tähän). Hakutoiminnot tämänkaltaisessa hyllynäkymässä ovat erityisen tärkeät, sillä aakkosjärjestykseen ei aina voi luottaa. Lisäksi kun hyllyissä voi olla niin paljon tavaraa, että levynkansien värit sulautuvat toisiinsa luoden mielenkiintoisia kuvioita. Mene tiedä? Monien ihmisten hoivaamisviettiä vahvistamaan sopisi myös musiikkilevyjen eheyden tarkastelu (esimerkiksi md5-summat ylös) ja kattavat mahdollisuudet säätää metatageja.

Teknisesti ottaen soittimen voisi koodata jonkun musiikkipalvelimen päälle (linux-ympäristöissä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi MPD ja XMMS2) mutta myös itsenäinen ohjelma kiinnostaisi. Asiakasohjelmana se menisi kyllä paremmin, koska vaikka joitakuita levyidea varmasti kiinnostaisi, kokopäiväiseksi ohjelmaksi harva ottaisi sen. Esimerkiksi MPD:n alaisena voisi käytellä erilaisia ohjelmia rinnan eikä olisi ongelmia sen suhteen. Kuvien laadusta pienoinen pahoittelu. Tasoskanneri sanoi itsensä irti ja digikamerallakaan ei nyt saanut aivan niin hyvää jälkeä kuin mitä olisi mahdollista.

Totta puhuen, en ole kovin motivoitunut kehittämään tämmöistä ohjelmaa, koska vaikka se jotenkin voisi parantaa kokemuksia tietokoneen käytöstä apuna, se on silti vähän takapakkia käytettävyyden suhteen ja vaatii suhteellisen paljon tilaakin. En ainakaan äkkiseltään keksi menetelmiä joilla tähän hyllynäkymään yhdistettäisiin selkeämpi käytettävyys. Se toimii kuvien ja muiden visioiden perusteella hyvin pienien määrien (esim. alle 100 levyn kanssa) mutta haluaako intohimoinen levyharrastaja, jolla on vaikkapa 1200 levyä eri muodoissa, keräillä ne kaikki koneella vain luodakseen visuaalisen kopion hänen fyysisistä levyistään hyllyssä? Epäilen. Jos ne levyt ripataan vaivalla koneelle, se tehdään sen takia, että musiikin hakeminen ja soittaminen helpottuu, sekä listoja voidaan tehdä järkevämmin, hakea kattavasti ja nähdä nopealla silmäyksellä kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Mutta olemme ideoineet tätä useaan kertaan ja tämä lienee kattavin selostus konseptista. Tietenkin myönnettäköön, että se on vain oma osuuteni ideasta. Ehkäpä kuulemme jossain vaiheessa erään muun mietteitä albumivetoisesta soittimesta?