Otinpa itseäni vihdoin niskasta kiinni ja toteutin tuon googlauksen, mikä piti tehdä jo 21 päivää sitten. Siis tutkia, kuinka saan fonteista tasaisen smootheja (se, mitä wintoosassa sanotaan cleartypeksi). Operassa tämä toimi jo sellaisenaan, muissa ohjelmissa toimi vain alkeellinen antialiasointi. No, tein haun. Muistaakseni sanoina oli gtk ja cleartype ja ensimmäisen sivun lopussa oli se, mitä tarvitsin. Nyt näyttää kivalta. Ehkä vähän jymäkänoloinen sumeus, mutta se on tottumiskysymys. Hyvältä se näyttää heti nyt.

Silmäkarkki on kivaa. Useimpien mielestä se on aina kivaa (tätä puoltavat esimerkiksi Vistan Aero-käyttöliittymän suosio ja Compiz-viritelmien tekeminen linux-puolella) mutta erityisen kivaa se on silloin, kun se ei aiheuta merkittävää tehohukkaa tai häiritse mitään. Joskus "karkki" voi tehostaa työtä: esimerkiksi värjäämällä hälyttävät arvot punaisella tai esimerkiksi käyttämällä ANSI-boldausta listoilla voi säästää arvokkaita merkkejä, jotka pitäisi muuten käyttää separaattoreissa. Näin siis esimerkkinä. Käytettävyys ei sinänsä koskaan mene karkkiosioon, vaan karkki on sitä, että ikkunat venyvät kivasti ja kaikilla on "mukavoo". Antialiasointi tai tuollainen font-smoothinki ei paranna käytettävyyttä, eli se on täyspainoinen karkkiominaisuus. Se on kuitenkin sitä "hyvää" karkkia, sillä tehoa kyseinen ominaisuus ei varmasti nykykoneilla syö mitenkään huomattavasti. Eikä se myöskään heikennä käytettävyyttä.

Toinen vastaava suosikkini näissä terveellisissä karkeissa on värienkäyttö aina kun mahdollista. Tietenkin estetiikan vuoksi. Otetaan esimerkiksi bash-prompti. Värikoodauksella ei saavuteta mitään etua, mutta ei myöskään menetetä mitään. Eikä se taatusti hidasta tai häiritse. Toisaalta ls-listauksessa käytettävät värit (usein tiedosto /etc/DIR_COLORS) ovat taasen tehoetu, eivät karkki. Niin, on paikkoja, joissa käytän värejä ihan karkkina, koska niitä sattuu olemaan saatavilla eikä ne häiritse tai hidasta. Conky-ohjelman konfiguraatiossa on sellainen pieni harmaaliukuma. Ei mitään erikoista, kunhan näyttää kivalta. Pseudoläpinäkyvyys terminaaleissa on myös sellainen kiva ominaisuus, vaikka se potentiaalisesti voi jo hidastaa. Käsittääkseni urxvt hoitaa taustakuvaan liittyvät tehtävät aina pienellä prioriteetilla sen jälkeen kun terminaali ja istunto on muuten aloitettu. Muistelisin kuitenkin luopuneeni gauss-sumennuksesta sen kuluttaman tehon (ja hitauden) vuoksi. Sekin voisi olla eduksi silloin kun taustakuva on liian sekava tai muuten hankala tausta tekstiä varten. Enpä ole taustakuvaa vaihtanut vuosiin, joten ei hämminkiä.

Joskus olen avannutkin perinteisen xtermin ilman mitään karkkia. Sillä voi hoidella joitain vähän isompia tulosteita, koska fontti on pienempi.

Nämä kolmiulotteisjutut ja muut sateet ynnä muut sellaiset roinat ovat sitten taas turhuutta, vaikka tietysti karkkia syödäänkin turhuuden nimissä. Aito läpinäkyvyys on (olisi) iloinen asia, jos se toimisi ohjelmien puolesta vähän paremmin. Ikkunoiden lomittelulla on etunsa, joten sitä ei voi puhtaana karkkina kuitata. Vonkuilevat ikkunat tai 3D-kuutiot ovat sitten taas merkityksettömiä.

Tuoreissa Windowseissa on joissain ikkunoissa tätä Aero Glass -efektiä hyödynnetty tyylikkäästi. Lopputuloksena on aika mukavan näköinen mutta ei niin tehoa syövä heijasteluefekti. Myös 3D-kiihdytettyjen KDE 4 -pöytien tehtäväpalkeissa näkyy tätä. Olen itse fluxboxin taskbariin pseudonäkyvyydellä hahmotellut lievää lasiefektiä ja se näyttää juuri hyvältä. Valontaittumiset ja pienet heijasteet siellä, missä se ei häiritse tekstiä, ovat mielestäni ihan kivoja. Esteettinen saa olla, kunhan se karkki ei ole minkään oikean työn tiellä.