Nyt haluaisin kertoa mietteitä sotapeleistä. Aihe syttyi elämään luettuani riittävän määrän Muropaketin inttikeskusteluja ja varusmiehille suunnattua Luonnonmuonaopasta. Vaikka tämä opas ei olekaan sodankäyntiä käsittelevä, se silti viritti ajatuksia kuin pioneeri ansalankojaan.
Pelaajat ovat varmasti kaikki kokeilleet pelejä, joiden teemana on muodossa tai toisessa sodankäynti. Joskus peli on rivisotilaan näkökulmasta varustettu "arcade"-FPS-rymistely (Battlefield on erinomainen esimerkki), joskus realistinen ja raskassoutuinen taktinen FPS (Operation Flashpoint tulee lähinnä mieleeni) ja sitten on erilaisia reaaliaikaisia ja vuoropohjaisia strategiapelejä, joissa siis soudetaan eri mittakaavoissa päättävänä elimenä. Mittakaavaa riittääkin. On pelejä, joissa vedellään suuripiirteisesti tuhansia vuosia ja on pelejä, joiden skenaariot kattavat parin päivän kestäneitä tosielämän sotatilanteita. Toinen maailmansota on tunnetusti hyvin suosittu aihe, mutta on mukana vähän muunlaisiakin variaatioita. Olen pelaillut satunnaisesti muutamia pelejä, joissa sota on pääpainona (kaikki strategiapelit eivät käsittele sotaa prioriteettina, esimerkkinä Civilization-sarja), parhaat esimerkit lienevät Red Alert ja Age of Empireksen kampanjat, sekä Battlefield 1942.
Keskitytäänpä nyt strategiapelipuoleen: kokeilemani pelit ovat aika abstrakteja ja suurpiirteisiä. Vasta tuon luonnonmuonaoppaan kautta huomasin ajatella sitä vaihtoehtoa, että hakisin enemmän sotilaan kuvakulmaa, enemmän tunnelmaa ja enemmän luonnetta. Pieni mittakaava olisi ideaalinen. Close Combat tulee lähinnä esille. Mutta se on reaaliaikainen — mukava vuoropohjainen versio, jossa yksi ruutu vastaa esimerkiksi viittä metriä luonnossa, ja sisältäisi kaunista luontomaisemaa, olisi ihanteellinen. Ryhmän ohjaaminen metsän läpi ja järvien väistely, panssarien tuhoaminen tai tiedustelu siinä samassa. Hyvä on, myönnän, että taka-ajatuksena on talvisotaiset miljööt suomalaisessa luonnossa. Suomalainen luonto on vain kovin kaunista, ja siitä saisi paljon irti lähikuvauksena. Sellainen peli, jossa maaston muotoja hyödynnetään konkreettisesti, eikä abstraktisti, ja missä kaikki luonnonelementit toimivat osana kokemusta, olisi erinomainen. Voisin vain kuvitella tilanteen, jossa pientä ryhmää ohjatessani kahlaisin rantamatalikkoa ja komentaisin pojat alas, kun kymmenen metrin päässä kulkee vihollisten moottoripyörälähetti.
Tämmöisessä pienen skaalan pelissä luonnollisesti kaikki muutkin oikean elämän elementit toimisivat — ruoan ja tarvikkeiden saanti, joukkojen väsymys, kipinävartiot, eläinkunta ja tietenkin aseiden kunto, ammukset, räjähteet, kaikki. Jos tiimi ampuu kaikki kutinsa, mitäs sitten ammuskellaan. Joissain kovan tason strategioissa tätä pohditaan, FPS-rymistelyissä aina muistetaan. Siinä missä esimerkiksi civilizationissa kukkulan päälle linnoittautunut yksikkö saa kovin abstraktin puolustusarvon "+25%", tässä meidän lähimallissamme se on selkeä, konkreettinen asia pitää pää matalalla pienen kukkulan takana, jos taistelu käy kuumana. Lentelevätkö kranaatit ja kuinka on aseen lukkiutumisen laita. Talvioloissa pitää toki myös huomioida jälkien käyttö ja motorisoidun jalkaväen rooli. Minusta sellainen peli olisi erityisen hieno. Olenkin ajatellut kokeilla Close Combattia, josko se tarjoaisi edes enimmän näistä tavoitteista.
Mutta sitten silmäni koskivat erääseen toiseen peliin, joka tekee omanlaiset ratkaisunsa. Se ei nyt ole sotapeli sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta se sisältää aimo annoksen sellaisia elementtejä, joita olen hakemassa omasta unelmieni pelistä: Jagged Alliance 2 on tämä peli. Huutonetissä on tämä peli lisäosineen 12 eurolla. Ajattelin kokeilla toimivuutta winellä.
