Jos sitä kirjoittelisi tännekin välillä. Eli pahoittelen pientä viivettä teksteissä. Alkujaan suunnitelmanani kirjoittaa teksti viikossa tänne on vähän hidastunut nyt, mutta voisimme toki yrittää paremmin jatkossa. Nytpä tuli jotain mielenkiintoista sanottavaa.
Kannettavani, joka on pääasiallisesti kulkenut nimillä koivu ja pihlaja (kunnes pöytäkoneeni linux-puoli omi nimen itselleen) on käynyt useita erilaisia käyttöjärjestelmiä lävitseen.
Sikäli kun oikein muistan, koivua on ohjannut seuraavat käyttöjärjestelmät seuraavassa asetelmassa: Windows XP, Fedora Core 4, Gentoo, Debian 4, Fedora Core 4. Paluu vanhaan? Kyllä vain. FC4 oli toisaalta minun ensikosketus työpöytä-linuxiin ja hyvä kosketus olikin. Ubuntuun verrattuna FC4 tuntuu paljon mukavammalta (paitsi asennus on nyt vähän hitaanlainen ja buginen) kun asiaa katsoo säätäjän silmin. Eikä vain linux-säätäjän, vaan myös kaikkien niiden Windows-säätäjien, jotka huomasivat epätoivokseen uusissa windowseissa puuttuvan kaiken asennusvaiheessa tapahtuvan näpläyksen. Windows 95:ssa sentään sai valita haluamiaan ohjelmia asennusvaiheessa. Fedora Core 4 tarjoaa samanlaista mukavaa elämystä, kun saa klikkailla ja näppäillä eri kategorioista ohjelmia "tarjottimelle" ja sitten antaa koneen runksutella niitä CD:ltä.
Niin, CD:ltä. Tämä paketti kattaa 4 CD-levyä, jotka silloin aikoinani hain ja poltin. Minusta käyttöjärjestelmän asentaminen CD:ltä on tietenkin vaivalloista, kömpelöä ja hidasta, mutta tunnelmallista. Etenkin kun Fedoran asennusohjelma antaa oikein hyvät kuvauksetkin, mitä ollaan kulloinkin kopioimassa kiekolta.
Pyyhkiessäni edellistä asennusta, Debiania, pois, en ollut Debianiin lainkaan pettynyt, mutta kyllä siitä jotain puuttui. Aluksi ajattelin laittaa siihen Windowsin, mutta mieleeni iski ajatus kaikista erilaisista ajuriongelmista, ja jätin suosiolla homman sikseen. Syy kannettavan Debianin pyyhkimiseen tuli Alpha Centaurin toimintaan saattamisesta. Sille löytyy Loki Gamesin tekemä linux-porttaus, mutta valitettavasti se porttaus toimii vain vanhoilla systeemeillä: tietyt glibc:t ja vehkeet tulee olla, muuten ei suju. Myös ALSA ja muut uudet hömpötykset ovat myrkkyä SMACille. Tiesin, että se toimisi moitteettomasti FC4:ssä, sekä Windows XP:ssä. Olkoon siis FC4.
Olkoonkin, että asennus oli vähän hankala: alussa kysyttiin, halusiko graafisen asennusliittymän vai vanhan tekstipohjaisen (ncurses) viritelmän. Graafinen puoli näytti nätiltä ja muuta, mutta asennusta hoiteleva python-skripti kaatuili ja bugaili kyllä sen edestä, että ei mitään. Pari kertaa kokeilin graafisella uudestaan, mutta sitten tuskastuin ja kokeilin piruuttani tekstipuolta. Asennus sujui siellä moitteetta. Lisäksi se oli idyllinen: useimmat teistä tietävät Microsoftin kiintymyksen käyttää syvänsinistä väriä asennusohjelmiensa tekstivaiheessa. Tämä on jo MS-DOS -aikaisia peruja, ja vielä Windows XP (ellei uudemmissakin) vilauttaa asennusvaiheen alussa vähän sitä. Fedora on päättänyt pitää siitä kiinni.
Homma sujui moitteetta, ensikäynnistys uuteen systeemiin oli mukava: kaikki näytti niin nätiltä Gnomen ansiosta. Niin windowsmaiselta, mutta toisin kuin Ubuntu, Fedora on piirun verran vakavampi ja ehkä hivenen vähemmän nonsenseä on siroiteltu esille. Kuvakkeet ovat 256-värisiä ja nykyisin kaiketi jo retrohenkisiä. Ne ovat sitä aikaa, kun Windows 9x oli voimissaan ja Linux oli ulkoisesti about samalla viivalla, mitä nyt kuvakkeista tehtiin aina mahtipontisesti hivenen kolmiulotteisempia. Näyttää hyvältä vielä tänäkin päivänä, vaikka pinnan alla olisikin vanhaa romutekniikkaa. Kerneli oli sentään 2.6 -sarjalaista.
Fedora Core 4 on äärimmäisen käyttäjäystävällinen. Se on kuin Ubuntu siinä mielessä, että se näyttää päällisin puolin yhtä hyvältä kuin Windows, mutta tietenkin tuoden omat mausteensa vaivihkaa mukaansa. Tietysti tämä johtuu 80-prosenttisesti Gnomesta. Mutta näyttääpä kuitenkin. Seuraavaksi pitäisi kaiketi iskeä kone nettiin ja tutkia, löytyykö repositoryistä mitään näin vanhalle julkaisulle.
