Gentoon portageen on vakaaksi (stable) paukahtanut nyt GHC 6.12. Hieno homma, sikäli kun se tarjoaa kaikenlaista kivaa Haskell-koodaajille, ollen vähän samanlainen hyppy eteenpäin kuin GCC 4 oli aikoinaan. Funktionaalisten kielten harrastajilla on pullat hyvin uunissa.
Olen sen verran jo kiintynyt näihin outolintuihin, että vaikeudestaan huolimatta minulla on pakonomainen himo seurata “skeneä”, ja vain toivoa, että jonain päivänä voisin ymmärtää ja osata näitä hienoja kieliä. Alustavastihan minua kiehtoi vain Haskell, mutta nykyisellään seurailen myös LISP-henkisiä kieliä, erityisesti Clojurea. Minunhan ei tietenkään tarvitse kirjoittaa Lispejä funktionaaliseen sävyyn, mutta siitähän se lähtisi.
Olen lukenut papereita siitä, miten Linspire käyttää funktionaalisia kieliä koodatakseen laadukkaat ja helposti ylläpidettävät työkalut pakettien sun muun hallintaan. Niissä paistaa laadukas, matemaattinen katsantakanta.
Keräilen edelleen motivaatiota oppia näitä hienoja kieliä, mutta olen liian hyvin kasvanut imperatiivisten kielien oppilaaksi. Ajattelisin siunauksena, että yliopistossa aloiteltaisiin vaikkapa Schemellä tai vaikka sillä Haskellilla, jotta olisi oikein oivat lähtökohdat nousta taivaisiin. Lahja osata ajatella funktionaalisesti alusta loppuun saakka olisi sellainen kyky, jota en hevillä luovuttaisi pois.
Mutta miksi sitten Clojure kiinnostaa niin paljon, että se menisi esimerkiksi jo Haskellinkin ohitse? Yksinkertaisesti Javan valtava kirjasto, joka kulkee mukana. Haskellin kirjastot ovat myös 2000-luvulla paisuneet oikein mainioiksi, mutta siinä on oma työnsä saada ne kulkemaan alustalta alustalle.
Täytyy sanoa, että mielenkiinto C++:aa ja erityisesti Javaa kohtaan on tippunut hyvin radikaalisti.
Olen kirjoittamassa pientä raporttia funktionaalisten kielien ominaisuuksista, ja deadlineen on kaksi viikkoa nyt jäljellä. On aloittamatta kyllä; lähteet on toki kerätty. Uskon, että saan jo yksin tämän motivaationi avulla kammettua itseni huipulle.
