Hommasin edullisesti käytetyn putkivahvistimen, kiinanihme Meng Mini P1 -vahvistimen. Tämä on ensimmäinen kosketukseni putkivermeisiin, ja pirun hieno ensikosketus onkin. Kymmentä wattia ulos puskeva pikkurimpula käyttää 6AQ5 / 6P1 -putkia ulostuloon, ja vahvistukseen 6N3 -putkia. Ääni on kyllä juuri sellaista putkimaista soljuvuutta ja sulavuutta. Ilmassa on musiikin lisäksi rakkautta.
Käytän sitä tietenkin AKG K1000 -kuulokkeisiini, jotka ovat kohta olleet omistuksessani jo vuoden. Mitä tulee K1000:een, mitään kyllästymisen merkkejä ei ole ilmennyt. Paikoittain mennään jopa Wow-efektien puolella, mikä on hyvä saavutus. Menin sitten kuitenkin kokeilemaan jotain aivan uutta piruuttani. 200 euron takia ei vielä konkurssiin joudu, ja nytpä saisin kuulla vähän uudenlaista signatuuria. Marantz PM80 tekee ilmeisesti hyvää jälkeä, sillä tämä Meng auttamattomasti ei sovi K1000:n kanssa yhteen. Äänellisiä meriittejä siitä huolimatta on kovasti.
Meng Mini P1 ja AKG K1000:
- Keskialue on soljuva, sulava ja putkimaiseen tapaan hyvin liquid
- Ääni on hyvin nopea, responsiivinen ja suorastaan raaka
- Äänikuva on hyvin teräväpiirtoinen, suorastaan HD
- Bassoa ei ole. Se leikkaa sadan hertsin paikkeilta olemattomiin
Näistä basson puutteen selittää K1000:n kovat vaatimukset. Vaimennuskerroin määrää pitkälti sitä, kuinka hyvin ja kokonaisvaltaisesti K1000 toistaa matalia taajuuksia. Tämä on toisaalta välittömästi se deal breaker, kuitenkin myös mahdollinen selittäjä tuohon nopeuteen. Meng kuulostaa käsittelemättömältä, se tarjoilee vain faktoja. Pink Floydin Echoes soi tavattoman sulavasti keskialueen hienouden ansiosta. Ehkä tietty rytmiikka jää kokonaan välistä, taajuusleikkaus on niin törkeän selkeä. Kuitenkin joiltain osin tämän urhean pikku putkarin muut meriitit saavat minut kuuntelemaan sitä täysin mukisematta. Ehkä taka-ajatuksena on se, että paluu Marantziin on sitäkin yltäkylläisempi juhlatilaisuus.
Mutta nopeuden lisäksi Meng on todella teräväpiirtoinen. Kitaratyöskentely on holografista; nyt alan ymmärtää, mihin suuntaan laitteiston ääni voikaan vielä parantua. Kun olen kuullut juttuja kaiutinharrastajilta siitä, kuinka heidän kuuntelutuolinsa eteen levittäytyy yhtye keikkumaan suuntaan ja toiseen, terävästi ja tarkasti, nyt todella ymmärrän, miten ja kuinka asia onnistuu. Äänikuva piirtyy Marantziin verrattuna hulvattoman hienosti.
Tavalliset kuulokkeetkin toimivat jotensakin laitteen kanssa. Gradot menettävät paljon pohjaa, kuten K1000:tkin, mutta tilalle tulee paljon syvyyttä ja terävyyttä. Esimerkiksi 200 euron Corda Arietta (nyk. Swing) ei todellakaan kyennyt vastaavaan. 200 eurolla siis voi saada hyvän kuulokevahvistimen Gradoille, jos ei välitä bassosta. No, putkia vaihtelemalla voisi päästä tyydyttävään tilanteeseen. Tässä illalla värkkäilin putkia uusiksi, ja huomasin, kuinka selkeä hyppy alarekisterissä tapahtuikaan. Enkä varsinaisesti tehnyt muuta kuin vaihtelin putkien paikkoja keskenään. Harmi kun laitteen kaaviot ovat vaillinaiset, peräti puuttuvat, joten joudun ampumaan summanmutikassa asioita.
Ja kuinka söpö pieni laite se on! Sinisiä ledejä, ja putkien omaa kullankeltaista hehkua. Samaan värikomboon luottaa myös erittäin nätiksi laitteeksi tunnustettu Electrocompaniet ECD1, ja ei käy moittiminen. Loistavaa ulkonäköä ja nättiä ääntä.
Loputkin kuvat nähtävillä täällä. Ja lisäksi pari iltafiilistelykuvaa.
