Aiemmin tuskailin mm. jäähdytyksen kanssa, kehuin nopeita kiintolevyosioita ja muuta sellaista kivaa. Tänään otin tuumasta toimen, ja vaihdoin liimat jäähdyttimen ja suorittimen väliin. Tulokset eivät tunnu hurmaavan, vaikka jotain oli pialla aiemminkin.

Rauta

Parilla kuvalla voisi teitä palkita. Tämmöistä tuubaa sennäköisessä tuubissa. Tahna tuntui jo vähän kuivalta perjantaina laitellessani, mutta senhän pitäisi olla varsin hyvin ilmatiiviisti siellä, ja lisäksi: eihän tuollainen tahna muutenkaan ole kuivamassa aivan heti. Ei se suorittimen ja jäähyn välinen tila mikään tyhjiö aivan ole.

Suorittimen päältä näyttäisi melko normaalilta:

Mutta jäähyn pohjan perusteella vaikuttaisi vähän oudolta:

Lämmöt nousivat rasituksessa noilla vanhoilla tahnoilla 74 asteeseen varsin helposti. Enempää en edes uskaltanut ajella. Uusilla tahnoilla — kyllä vain, tulee lähes identtinen tulos. Tässä on jotain mätää, tai sitten tahnat ovat jo parhaansa mukaan kummassakin tapauksessa. Pelipuolella kumpainenkin tahna piti systeemin rasituslämmöt 63:n paikkeilla. Mystisiä kaatumisia ei ole muuten tapahtunut sen ensimmäisen testin jälkeen.

Niin, sitten se taisteluhäviö: menin seuraavaksi Biosin puolelle kokeilemaan, josko ydintä aukeaisi käyttööni. Bios postaa aivan kitkattomasti, mutta kaksi kokeilemaani linux-kerneliä kummatkin halttaavat välittömästi loaderin jälkeen (grub, lilo). Tässä biosissa tulee ottaa erikseen tietynlainen hardwareprofiili käyttöön, joka saattaa aiheuttaa epäyhteensopivuutta. Ehkäpä 32-bittisyyden kanssa temppuillaan? Pitääpä muistaakin kokeilla 64-bittistä distroa. Lisäksi tietysti biosin päivitys voi parantaa oloja. Toinen epäkohta on, että ytimiä ei voi noin vain napsia auki tai pois, vaan Gigabyten malli on kaikki tai ei mitään, jossa kullekin ytimelle voi korkeintaan tarjota erilaisia jännitteitä, mutta ei kokonaan sulkea. Virallinen AMD-profiili pitää kaksi ydintä käytössä. Mahtaakohan samanlainen profiilisysteemi olla muillakin emoilla käytössä, joskin vähän piilotetummassa muodossa?

Uskon, että kyllä tästä vielä sota kääntyy voitoksi. Ja vaikka ei kääntyisi, olen perin tyytyväinen kahdenkin ytimen suoritukseen.

XMonad

Xmonad taas ihastuttaa. Törmäsin erinomaiseen katsaukseen erilaisista Xmonad-layouteista pieniresoluutioisille ratkaisuille. Artikkeli on ehkä hieman karu, mutta kuvaruutukaappauksista saa valistumatonkin lukija kuvaa Xmonadin joustavuudesta. Itsehän olin googlailemassa ratkaisua siihen, että saako Xmonadin oletuksena löytyvää Tall-layouttia peilattuna 180 astetta. Pelkkä Mirror-funktio “peilaa” (kääntää) 90 astetta myötäpäivään, mutta kyseisen funktion soveltaminen kahteen kertaan viekin pelaajan takaisin lähtötilanteeseen. Taustalla ei liene puhdasta matemaattista struktuuria.

Voi että kun halajaisin takaisin kolmannen näyttöni. Xmonad on yksinkertaisesti tasan yhtä tehokas ja käytettävä kahdella kuin kolmella näytöllä. Ikkunoiden hallinta, siirtely tai etsiminen ruudulta on täsmälleen yhtä hankalaa tai helppoa, oli näyttöjen lukumäärä 1, 2 tai 3. Näin se on. Tällä hetkellä minulla on vain yksi ikävämpi probleema tässä:

Oikealla näytöllä oleva Conky ja toisaalta sitten tyydyttävä määrä selainikkunaa puristaa väliinjäävän terminaalin käyttökelvottomaksi. Toisaalta selainta ei voi asettaa yhtään isommaksi, koska siitäkin tulee useimmilla sivuilla käyttökelvoton. Jos conkyn ja Rainlendarin toisaalta siirtäisikin vasemmalle näytölle, saisin hyvää työpöytäalaa kummallekin näytölle. Näin taidankin tehdä!