Kävin eilen Ubuntun livedistron puolella tekemässä osiointia ja siirtelin tiedostoja. Kovalevyistä vanhin, 250-gigainen Seagate, vaihtoi kokonaan ryhtiänsä sellaiseksi, mihin olisi pitänyt vaihtaa jo vuosia sitten. 4 vaihtelevan kokoista osiota (kaksi NTFS-, kaksi Ext3-osiota) vaihtuivat kahteen XFS-osioon ja yhteen ReiserFS-osioon.
Sijoitin nyt juuriosion levyn alkuun, jossa sen kai pitäisi olla nopeimmillaan. Kaikista kolmesta osiosta tein noin 80-gigaisia, koska parempaakaan skeemaa en jaksanut lähteä läträämään. Yksi osioista on muuttunut tässä vaiheessa jo kerrassaan turhaksi, se kun 11-gigaisena sisälsi vanhan Windows XP -asennukseni systeemitiedostot.
Kotiosioni laitoin rootin lisäksi myös XFS:lle. XFS on vakaa, turvallinen ja luotettava. Ihmiset puhuvat verkoissa, että XFS herkästi hävittää viimeaikaisinta dataa katkoissa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kyseinen oire johtuu tehokkuusoptimoinnista, nobarrier, missä siirtodataa pidetään vähän turhankin pitkään keskusmuisticachessa.
Peliosioon (joka on sattumoisin muinoin ollut Windows-asennukseni peli- ja ohjelmaosio) laitoin Reiserin, koska sitäkin on saatu hakatuksi hiotuksi timantiksi. Lisäksi peliosiolla ei tapahdu niin usein muutoksia, niin riskit sinänsä ovat pienehköt.
Monta rautaa tulessa
Niin, onhan se ehkä vähän uhkarohkeaa ensin pelailla uudella raudalla, jonka vakaudesta ei ole mitään takeita, ja samaan aikaan käydä vaihtelemassa levyosiointeja. Tämän homman olen halunnut tehdä jo pitkään.
Ja onhan tämä nopeakin! Hitto soikoon, luultavasti tosin pelkkä defragmentointi auttoi huomattavasti, mutta koko systeemi on kyllä kuin yksi rasvattu salama nyt. Portageen tehdyt haut ovat salamanliukkaita, ja eipä tuo itse kääntelykään mitään matelemista ole kiitos supernopean Phenomin. Siitä puheenollen…
Kuumille kiville
Paluumatkalla Ubuntusta Gentoohon (mikä muuten tapahtui täydellisen ongelmattomasti) kävin tutkimassa Biosin setuppia vähän tarkemmin. Lämpötilat olivat Ubuntun jäljiltä kovinkin matalat (41 astetta kelsiusta), mutta kun kokeilin ja laitoin prossun neliytimelliseksi, alkoivat idlailulämpötilat nousta 52:n paikkeille. Pelkästään siellä setupissa. On todellakin maltettava mieltä, ja hoidettava jäähdytyspuoli kuntohon.
Ubuntussa on omat etunsa: vaikka käytettävyys on tolkutonta, systeemi tervehtii aina esteettisyydellänsä. Näin kivoissa maisemissa pelailin Yatzya (Tali) ja miinaharavaa tällä kertaa: Aijaa-kuva
