Vi-näppäimet toimivat parhaiten tavallisen proosan kirjoittamisessa. Myöhemmin, vähemmän parhaiten se toimii esimerkiksi koodikielten kanssa. Ehkä huonoiten se pelaa brainfuckin ja muiten outolintujen kanssa. Mutta mihin väliin tavallinen shellailu osuu vi-näppäimillä ajettaessa?

Bashissa en käytä vi-näppäimiä (komennolla bindkey -v saatavia) koska se ei tue moodi-indikaattoria. Nyt kuitenkin zsh-käyttöni, vaikkakin toistaiseksi hyvin vähäisen, myötä olen siellä niitä käytellyt, ja havainnut ne erittäin hyvin toimiviksi. Aluksi nimittäin tuntuu kovasti, että homma ei pelaa riittävän hyvin. Oletetaan muutamia tyypillisiä shell-komentoja, ja havaitaan, että kyllä se sittenkin pelaa. Ensin tämän postauksen innoittama tosielämän pieni tapaus. Kaikki tapahtuu yhdellä rivillä, mutta jotain erikoista tehdessäni katkon rivin ja selvennän, mitä tapahtui. Kursori olkoon alanuolen kohdalla:

scp h1.java cs.↓ <TAB>
scp h1.java cs.joensuu.fi:↓ <ESC><B>
scp h1.java ↓cs.joensuu.fi: <i>mipuhakk@<CR>
scp h1.java mipuhakk@cs.joensuu.fi:

Kas näin. Emacs-mies (tai muuten vain herra Bash-oletuksilla -mies) pääsisi luultavasti paria painallusta vähemmällä tässä casessa. Windows-mies olisi luultavasti myös, painaltaessaan Ctrl-vasen -painiketta, mutta se ei ole kovin ergonominen. Vaikka esimerkki ei ollut vi:n voitto, ymmärtänette pointtini.

Hakemistoissa voi selailla nyt jouhevammin. <C-a> ja <C-e> korvautuvat tutuilla 0:lla ja $:lla ja sitä rataa. Rivin voi aloittaa simppelisti alusta komentamalla cc. Erityisesti komennot F ja f tulevat asialliseen käyttöön.

Toki myönnän kyllä suoraan, että alussa mainitsemallani asteikolla shell-käytön hyödyllisyys vi-näppäinten kanssa valuu sinne häntäpäähän. Emacs-näppäimissä ei ole sinänsä vikaa, kun aivan alvariinsa ei shellissä niitä tarvitse pyöritellä. Ongelmana onkin ehkä se harjoittelu. Nyt pahatapaisesti saatoin bashissa käyttää noita kirottuja lisänäppäimiä (PgUp, nuolinäppäimet,…) vaikka kunnolliset Emacs-ekvivalentit olisivat olleet tarjolla. Ja jos joku ei vieläkään havaitse, mitä pahaa on käytellä noita hienoja namiskuukkeleita, niin ajattele työergonomian kannalta asiaa: käsi joutuu siirtymään ja palaamaan ehkä pieneltä tuntuvan matkan, mutta se kostautuu kyllä mukavuudessa. Varsin kovasti.

Ja piru kun zsh näyttää kivalta. Bashin (gentoon tuomaa) oletuspromptia en kai tohtinut mennä paljoa muokkailemaan sen takia, kun se oli itsessään niin kiva. Zsh:n oletus on tyly ~%, miltei samanlainen kuin bashin vastaava, joten kustomointia tuli harjoittaa. Onneksi tuli.