Kuten aika monelle muullekin linuxistille, bash on jotenkin vain se paras ja toimivin ratkaisu —- mikä johtuu lähinnä siitä, että se on de facto. Vaihto johonkin muuhun tuntuu vähintäänkin hereettiseltä. Vaan kaikki nykyisin käytettävät modernit shellit, bash, tcsh ja zsh omaavat paljon mukavia ja tehokkaita toimintoja, ja siinä mielessä eri shellien käytössä makuasia ratkaisee eniten.

Miksei sitten bash, kun sen jo osaa. Niin, en osaakaan sanoa. Bashissa on pari ongelmaa, joista ainakin toiseen ei ole tarjolla ratkaisua. Toisesta en osaa sanoa.

Toinen, käyttöä paikoin hankaloittava viritelmä on se, että hakemistopolkua täydennellessään sanan pyyhkiminen ^W:llä hävittää bashin sanahakuasetusten nojalla kaiken aina edelliseen whitespaceen asti. Uskoisin, että tähän löytyy ratkaisu bashin omista joukoista varsin helposti. Mutta se toinen on vähän haasteellisempi: käytettäessä vi-näppäimiä tulisi järkevää käyttöä ajatellen saada johonkin nurkkaan näkyville aktiivinen moodi: normaali- vai lisäystila. Tätä ei bash ja readline yksinkertaisesti kykene nykysuunnittelulla tekemään. Readline on liian tiivis, ja palauttaa bashille vasta lopulliset inputit. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, zsh ei käydä Readlineä, vaikka muuten sen ympäristö on tehty vastaamaan readlinen konventioita. Sivussa on mahdollisuus pienellä virittelyllä saada aikaan moodin ilmaisin. Näin olen sitten sen ottanut käyttööni.

On myös aika jättää ihan asiallinen (sekä esteettinenkin) gentoon vakio-bash-prompti rauhaan, ja napata mukaan jotain uutta. Kuvassa näkeekin homman jujuja. Kellonaika oikeassa reunassa toimii eräänlaisena timestamppina kuin senhetkistä aikaa näyttämässä. Sitä olen joskus kaipaillutkin.

ZSH:n hyviä puolia lukiessa nousee väistämättä vesi kielelle. Kun olen jo hylännyt graafiset tiedostohallinnat, miksen myös tehostaisi konsolityöskentelyäni ja mukauttaisi sitä sille tasolle, jossa voin aidosti tuntea olevani koneen kanssa yhtä. Bash välillä kiukuttelee vastaan joissain jutuissa, joten vaihdos tehnee hyvää.

Tehostaakseni shellin käyttöönottoa vaihdoin sen oletusshellikseni. Eihän siitä opettelusta tule mitään, jos ensimmäinen tenkkapoo aiheuttaa ^D:n pikaisen painamisen ja asian hoitamisen bashin puolella loppuun. Pikaisesti viriteltynä zsh miellyttää kovasti. Ensikäynnistyksellä tulee retrohtava asetuswizard, jossa käydään pari perusasetusta heti läpi. Esimerkiksi historian asettaminen sujui siellä hyvin. Sen jälkeen tavaraa lähdetäänkin hakkailemaan konffitiedoston välityksellä. Interneteistä löytyy hyviä oppaita kiinnostuneille. Aivan alustavat säädöt tein jonkun yliopiston dokumentteja myötäillen.

Hyödynnän terminaalien 256-väriset mahdollisuudet. Hakemistopolku on kivalla vihreällä ja lisäksi vieläpä kursivoituna! Osaako tätä enää konsolisoftaksi sanoakaan. Lisävärejä ja sitä, kuinka ne puetaan ANSI-koodeiksi, lähdin googlailemaan, ja tuloksena tuli oikein maukas sepustus aiheesta. Mukana on vielä pieni skriptinpalanen, joka helpottaa hommaa valtavasti.

Ja kun alussa puhuin Vi-moodin säätämisestä, siihen löytyy selostus tämän artikkelin pohjalta. Ja kuten arvata saattaa, Gentoon wikissä on kova määrä pieniä vinkkejä myös zsh:lle. Eivät ole distrospesifisiä.

Kuten bashissakin, voi zsh:ssä lisäksi bindailla emacs-henkisiin komentoihin haluamiaan näppäimiä aivan kuten parhaaksi näkee. Bashissa toimiva kiva Alt-. on hyvä lisä tännekin. Tämmöistä pientä tänään. Shell-koodailut saatan kuitenkin jatkossakin pitää bashissa, ellen sitten vaihda pythoniin. Elämme jänniä aikoja shell-rintamalla.