Olin virittelemässä eräänä keskiviikkona veljen konetta toimintakykyiseksi, (jotain häiriötä virransyötössä, luultavasti emolevyn ja virtalähteen yhteispeli ei sujunut) kun oma koneeni sanoi sopimuksensa irti väkivaltaisesti. Ensin lakkasi musiikki rätinän säestyksellä, ja kun rätinä oli jatkanut kuulumistaan liki sekunnin ajan, sammuivat näytöt ja kone. Pöydän alta nousi miehekkäät savut.

Kiintolevyt saavat testausta talon toisella SATA-kapaabelillä koneella

Ensin nostin syylliseksi tietenkin virtalähteen; olisihan se loogisin paikka savutukselle. Tutkittuani kokoonpanoa tulin kuitenkin sellaiseen lopputulokseen, että vika ei välttämättä olisikaan virtalähteessä, vaan emolevyn jokin virransyöttöön liittyvä osio levisi. Tätä puoltaa esimerkiksi sellainen seikka, että toisella virtalähteellä testatessa tilanne oli samanlainen. Onhan toki voinut olla, että molemmat menivät yhtaikaa (ja siis emolevy virtalähteen seurauksena yms) mutta en nyt osaa sanoa sen paremmin. Pitäisikin tilata uusia komponentteja tulemaan, jotta nähdään sitten, mikä hajosi. Onneksi kiintolevyt säilyivät piikeiltä.

Kannettava ja Debian

Uusi väliaikainen työpiste

Väliaikaisena ratkaisuna luonnollisesti nostin kannettavan pöydälle. Johdot kiinni ja auki. Hyvinhän tällä surffailee, mitä nyt takkuaa ja mainosbannereihin jumiutuu kokonaan. Onhan tässä kuitenkin sentään Pentium III ja 650 MHz laskentavääntöä. Bogomipseinä vähän päälle 1200. Mitäpä tässä? No, kannettavalla oli ensin Fedora Core 4, kunnes tulin järkiini ja uudistin systeemin vuoteen 2009. Asensin Debianin ja minulla oli graafinen systeemi kaikkien hienojen härpäkkeiden kanssa pystyssä reilusti alle tunnissa. Hieno homma. Tällä kertaa älysin jättää asennusvaiheessa valitsematta mitään valmiita ohjelmapaketteja, ja asennuskin tapahtui inhimillisiin aikoihin. Laitoin awesome-wm:n ja tuliketun, niillä pärjää hyvin. Ellen väärin muista, näissä ryppäissä asentelin tavaraa:

1. screen, sudo, irssi
2. vim
3. awesome
4. xorg
5. firefox (kettuun asensin ensimmäisenä vimperatorin!)

Ja niin edelleen. Debianin nopeus pakettienasentelussa on aika hämmentävää vielä edelleenkin, mutta kaipa se nopeata on, kun ei tarvitse kuin kopioida tiedostoja ympäriinsä ja toivoa, että kaikki sujuu. No, hyvä systeemi tämä on. Pian oli jo aika muokkailla tiedostoja, ja havaitsin olevani lähes avuton vimin kanssa, koska siellä ei ollutkaan tavallista ja mukavaa näppäinbindausta. Siispä googlasin xmodmapille syötettävän asetustiedoston ja johan alkoi vim sujua (luonnollisesti sen jälkeen ei ole enää mahdollisuutta käyttää capslockia suoraan näppäimistöltä, mutta kuka sitä tarvitsee?):

remove Lock = Caps_Lock
keysym Caps_Lock = Escape
add Lock = Caps_Lock

Ja sillä tekikin koulutehtävät vallan hyvin. Innostuin laittamaan täydet $$\LaTeX$$ -paketitkin koneelle ja nyt kelpaa vaikka kirjoitella satasivuinen matematiikanesseekin tässä, köh. Tosiaan, C-ohjelmointikurssin viikkotehtävät on pakkomielteisesti tehtävä heti torstaina kun ne ilmestyvät, mutta en saanutkaan tehtyä kaikkea vielä kerralla. Välillä meni aikaa selkävaivoja valitellessa ja muuta kivaa. Kannettavan käyttö ei ole järin ergonomista pöydältä käsin, ja toisaalta PCMCIA-verkkokortin käyttö erillisen adapterin kanssa ei ole tukeva ratkaisu, joten turhan mobiili en voi myöskään olla.

Sen lisäksi, että huomaan kykeneväni nauttimaan asioista ilman kahta näyttöä ja hienoa näppäimistöä, havaitsen pystyväni vastaamaan kurssien vaatimuksiin kannettavallani. Nyt tosin tulee eräänlainen ristitulikaste, kun pitäisi javalla koodata alkeellisia tietokantasovelluksia. Pääkoneellani on kurssia varten tietokannat ja lekkeet päällä, nyt taidan tyytyä tuohon yliopiston palvelimen oracle-kantaan ja tehdä hommat etänä.

Hifi saa vähän uutta eloa

Pienoisia etujakin on olemassa: kun huone on nyt täydellisen hipihiljainen, siis totaalisen äänetön (ellei kellojen viisareiden tykytyksiä oteta huomioon), musiikki erottuu nyt sillä tavalla kuin miten se pitäisi aina nauttia: täysin mustaa taustaa vasten. Huomaankin dynamiikan lisääntyneen vähän. Se sama dynamiikka on siis hautautunut taustameteliin. Asiastahan kirjoitin loppukeväästä kun vaihdoin koppaa ja odottelin AKG K1000:tta tulevaksi. Kiintolevymusiikkia en ole jaksanut viritellä toimimaan, vaan pyörittelen CD-kokoelmaani. Mukavaa puuhaa se, ja hyvin rentouttavaa tavallaan. Ei tarvitse huolehtia mistään, painan vain nappulaa ja tekniikka hoitaa loput. Äärettömän nautinnollista.

No, ergonomia tuli mainittua. C-koodauksesta ei meinaa tulla välillä mitään, sillä istuma-asento vaatii korjailua aika usein, ja katse kohdistuu mielestäni liian lähelle; toisaalta näppäimistöä ei voi siirtää kauemmaksikaan. Voisinhan toki kokeilla seuraavaksi sitä, että kytken dassikan koneen näppäimistöliitäntään, hiiren usb-reikään ja toisen näytöistäni VGA-ulostuloon. Tässä on se epäkohta, että koneessa on vain yksi USB-reikä. Häiritsevää.

En oikein kehtaisi kuluttaa rahoja kalliisiin komponentteihin, jotka käyvät kuitenkin vanhaksi hyvinkin nopealla tahdilla, ja kuitenkin hajoavat parin vuoden sisään. Kuitenkin jotain pitäisi hommata, sillä vaikka selvästi nyt on todistettu, että asiat voi tehdä kannettavalla, on eri asia, että kannattaako ne tehdä näin hankalasti ja hitaasti.

Awesome Window Manager

Olen Awesomea käytellyt lyhyesti pääkoneellanikin, mutta nyt päätin ottaa sen vakavaan käyttöön kannettavallani, ja nähdä, onko tämä näppärä ja käytännöllinen kuin mitä oletetaan. AWM on ns. tileävä manageri, eli se on omimmillaan silloin, kun kukin ikkuna asetetaan näytönkattavaan ruudukkoon, jossa se voi oleskella suhteessa muihin ikkunoihin. Kuvia tilanteista on screenshottien muodossa linkkeinä: ensimmäisessä olen aloittelemassa erästä tämän viikon harjoituksista ja toisessa on vähän rentoutumista pelin merkeissä. Kuten näkyy, AWM tykkää taitella ikkunat hienosti. Taustakuvaksi hain deviantartin valokuvapuolelta abstrakteja valoefektejä, ja vaikka ne näkyvät varsin heikonlaisesti läpinäkymättömien terminaalien takaa (voisihan ne termikset muuntaa pseudotransparenteiksi), "ikkunoiden" väliin jäävä pieni kehys jo yksinään tekee ruuduista varsin nättejä mielestäni. Tulee paikoitellen mieleen Vistan paksut ikkunakarmit.

Olen käytellyt lyhyesti myös erästä toista tileävää ikkunaohjastajaa, ion3:sta. Näiden kahden systeemin erona on mielestäni se, että Awesome sisältää varsin maltilliset ja älykkäätkin oletusnäppäimet. Se hyödyntää tätä kuuluisaa Meta4-, eli Windows-näppäintä omissa askareissaan. Ihan hyvä oletus linux-ympäristössä. Ionin oletuksista en muista pahemmin, mutta kummassakin on sitten samat oletusviritelmät: funktionäppäimistä saa starttailtua ssh:tä, terminaalia ja muuta tilpehööriä suoraan. Awesome satsaa hyviin virtuaalityöpöytiin. Oletuksena ruudulla on 9 pöytää, ja pienen resoluution takia niistä puolet joutaakin heti hommiin. Ikkunoille määritetään "tägejä" eli käytännössä korvaleimataan ikkuna kuuluvaksi tietylle virtuaalipöydälle. Eri pöydät luonnollisesti voivat omistaa erilaisia leiskoja, joihin ikkunat sovitetaan. Yhteistä näille leiskoille tuntuu olevan, että yksi on dominoiva ikkuna ja muut sitten ovat pienempiä. Ikkunoiden välillä on helppo hyppiä ja kokoa muutella, sekä muutenkin onnistuu. Työpöytien välillä loikitaan joko Win-numeronäppäimillä tai Win-nuolilla. Vim/less/*nix -tyyliin näppäimet J ja K ovat windows-näppäimen kanssa hyvässä käytössä: niillä hypitään yhden työpöydän sisäisesti eri ikkunoiden välillä. Tunnen oloni hyvin mukavaksi näillä defaulteilla. En ole edes kurkistanut awesomen konffitiedostoihin, mutta olen muistavinani että se käyttää skriptaukseen lua:ta, kuten ionikin. Hyvät "meille". Kuten odottaa saattaa, ikkunoiden ja pöytien välillä vaihteleminen on hyvin nopeata ja virtaviivaista. Vasta näytettävät ohjelmat rajoittavat kukin tapansa mukaan. Terminaalit eivät uudelleenpiirrä kuvaansa niin usein, mutta esimerkiksi tulikettu jumauttelee noin 0,3 sekuntia ylimääräistä, joten ei aivan kaikki tapahdu sulavasti.

No, menin ja vilkaisin awesomen konffitiedostoa ~/.awesomerc:tä. Syntaksi on irssin konffeja vastaavannäköinen, aaltosulkujen ja sisennysten yhdistelmä. Näppäimet ovat selkeästi muuteltavissa siellä, ja on mahdollista asettaa poikkeuksia ohjelmille, kuten siellä näkyy olevan yksi järkevä poikkeus: mplayer-ikkuvat on asetettu kelluviksi. Testattuani asiaa se tarkoittaa sitä, että ne eivät asetu ruudukkoon, vaan ruutuikkunoiden päälle. Fullscreen ja muut operaatiot sujuvat siitä sitten jouhevasti. Hyvä idea, vaikka olettaisinkin että kaikki eivät pidä ajatuksesta. Kenties floattaus on ainut purkkakeino saada video kokoruudulle ilman häsläystä? En tiedä.

Kaiken kaikkiaan asiat on mukava hoitaa pienelläkin näytöllä, kunhan ei käytä mitään raskasta ympäristöä. Saahan toki vaikka KDE:hen parikymmentä virtuaalipöytää, mutta vain niiden välinen vuorovaikutus ratkaisee. Awesomessa voi pöytää vaihdella niin nopeasti, että käytännössä olisi kuin vaihtaisi katsettaan toiselle näytölle. Ehkä mukavampi olisi silti tuplailla, mutta hyvin menee hätätapauksessa. En vielä osaa sanoa mielipidettäni, että kannattaisiko vaihtaa pääkoneen fluxbox awesomeen kunnolla. Ehkä annan sille vakavaa kokeilua, kunhan jaksan arpoa hyvän emolevyn ja se tulee. Puhumme valitettavasti viikoista nyt.