Tänään sitten tuli viikko täyteen siitä, kun emolevy savusi ja jouduin kannettavan armoille.

Mutta myös tuli eteen se päivä, kun sain koneen takaisin pystyyn. Tilasinhan sunnuntaina Verkkokaupasta uuden emolevyn (MSI K9N Neo-F V3) myötäilemään suoritintani. Onneksi melkein kaikki toimi moitteetta, mitä nyt softapuolella piti tapella. Katsellaanpa, mitä tapahtui.

Tiistaina illalla kävin hakemassa postipaketin lähipostistani, kannoin sen kotiin ja ryhdyin oitis hommiin–olinhan siinä toimeton, mitä nyt kirjoitin kannettavallani erään kurssin harjoitustyön valmiiksi (ja sain siitä täydet pisteet, helppo tehtävä!). Ensin tutkin Asuksen liitännät ja pistin ylös eri kiintolevyjen SATA-slotit emolevyllä, ettei tarvitse fstabia säätää. Vaihto sujui moitteetta. MSI otti prosessorin ja jäähdyn hellästi vastaan, muistikammat menivät rauhassa kiinni ja namiskatkin olivat kaikki helppoja. Ruuvitkin olivat mukavia laitella; MSI on kapeampi levy kuin Asus, ja minulle jäi enemmän vapaata tilaa ruuvailla.

Ongelmitta ei selvitty kuitenkaan. Kun ensimmäinen bootti koitti, ei tapahtunut mitään. Hienpisara yritti helmeillä, mutta sitten otin jatkojohdon pois välistä ja kytkin suoraan. Hyvin starttasi. Kaikki tuulettimet lähtivät mukaan ja muutenkin ihan kelvosti sujui. Biossin POST-prosessi on äärettömän hitaanoloinen. Se tuntui takkuilevan kiintolevyjen tarkastuksiin ja ei meinannut startata lainkaan! Sitä sitten jäin ihmettelemään tiistaiksi.

Tänään aamulla päätin tarkastaa kytkennät, ja kokeilin eräälle SATA-kiintolevyistäni uutta SATA-johtoa. Se näytti auttaneen ongelmiin: ilmeisesti entinen on katkeillut jostakin. Se niistä rautapuolen ongelmista. Softapuolella minua tervehti GRUBin Error 22 joka kerta. Päätin käynnistää koneen Ubuntun livekiekolla ja tutkia grubin säätöjä. Veikkasin, että jokin kiintolevy oli sittenkin vaihtanut paikkaansa, ja ajoin Grubin asennuksen uudestaan.

Se ei kyllä auttanut. 22. virhe ilmestyi aina vain painajaisineen. Ubuntuun tuli bootattua kerran jos toisensa jälkeen. Kahvia meni ja kello ruksutti. Erään kerran havaitsin, että fdisk-listaus mainitsi kahdelta kiintolevyltä löytyvän boottisektorit. Perhana, ei se ollutkaan se 250-gigainen Seagate, jolta linuxini boottasi, vaan 320-gigainen Western Digital. Pahkeinen! Kävin hiljaa vaihtamassa biossin setupista käynnistysjärjestyksen oikein ja nyt oli yksi ongelma vähemmäksi.

Asiasta teki hieman työlästä se, että grubin kätevä tabitäydennys kiintolevyjen haussa ei toiminutkaan, vaan tabia painettaessa tuli oikea tabi. Vastaavaa ongelmaa näin Solaris-systeemissä bashin kanssa. Csh:ssä ei ollut ongelmia. Jouduin ottamaan fdisk -l -syötteen viereeni ja sitten se sujui ongelmitta. Mitä nyt unix-levyjaot (sda jne) eivät täysin täsmää grubin notaatiota (hd0 jne) joten meni levynumero väärin. No, löytyi se nopeasti ja minulla olikin vanha tuttu gentoo käynnissä.

Vaan gentoopa panikoi. Se väitti, että ainoat root-levymahdollisuuteni ovat levyke ja scsi-dvd-asema. Eihän tämä käy, pohdin ja jouduin sitten päättelemään syyksi puuttuvat levyohjainajurit. Taas Ubuntu päälle ja tällä kertaa chroot + emerge gentoo-sources + make oldconfig + make menuconfig + make -litaniaa kehiin. Viriteltyäni kone heräsi taas hyvin henkiin, ja gentoo rullasi naureskellen, iloiten. Graafinen puoli ei startannut, äänet eivät kuuluneet ja kaiken kukkuraksi verkko ei toiminut. Kivaa.

Korjaukset näihin olivatkin helpot. Aluksi luulin verkon vikuroineen ajurien puutteesta, ja boottasin taas Ubuntuun. Huomasin, että ajurit olivat kyllä jo kunnossa. Palasin gentoohon ja boottasin windows-koneen juttukaverikseni. Tutkin dmesg-syötteitä ja virhe näkyi selvästi siinä: verkko ei startannut eth0:sta, koska se starttasi eth1:stä! Rakas laitepalvelu udev oli laittanut uuden verkkokortin osoittamaan kohti interfacea 1. Korjasin udevin sääntöjä vähän ja boottasin. Hyvin pelaa nyt.

Graafinen puoli hoitui luonnollisesti, kun uudelleenasensin nvidian ajurit (uusi kerneli) ja joku uusi xorgin viritelmä siellä oli, asensin uuden palikan sinne ja nyt pelaa sekin. Äänet onnistuivat, kun otin alsamixerin auki, huomasin välittömästi. HDA-äänikortti oli kadonnut jonnekin, joten nyt minun MAudio-kortti onkin slotissa 0. Fiksasin .asoundrc:n ja sekin pelitti. Kuuntelin C-Numbit siihen sen kunniaksi. Kaikki pelaa, reilassa on. Hieno homma. Viikon downtime on aika hyvin, kun ottaa huomioon, etten kiirehtinyt asian kanssa pahemmin. Jaan postauksen kahteen, ja kirjoitan parin tunnin päästä siitä, minkälaista se elämä kannettavan kanssa sitten olikaan.