Edellinen, puoli tuntia sitten kirjoitettu sepustus Rainlendarin bugista herätti ajatusta siitä, pitäisikö vaihtaa bugittomampaan ohjelmaan. Jos näin tekee, tulee eteen ongelma: etsi bugittomampi kalenteriohjelma. Totta, cal todennäköisesti toimii melko bugittomasti, mutta onko se riittävä käyttööni? Entä jos haluan kalenteriohjelmaltani todo-listaa ja merkattavia päiviä? Cal ei enää toimi, entäpä joku Xcalendar tai joku. Entäpä jos lisätään siihen vielä esteettisyyden vaatimus: se ei saa olla silmiinpistävä työpöydällä, siinä tulee olla joko läpinäkyvyyttä tai muuten olla muokattavissa. Alkaa olla hiljaista. Mahdoton tehtävä se olisi, jos erikseen rajattaisiin Qt:hen tai GTK:hon pohjautuvat ohjelmat pois turhan läskin estämisen ehdoilla.
Linux ei ole bugiton, Windows ei ole bugiton. Ei myöskään MacOS. Miksi ihmiset asettavat vapaalle koodille ja avoimuudelle joitain erityisvaatimuksia joita ei tavata muissa esimerkeissä. Itsekin välillä hätkähdän kun tapaan virheen ohjelmassa, yllättäviä kaatumisia paikassa, jossa niitä ei saisi käydä. Allekirjoittaneeltakin unohtuu se tosiasia, että ei se avoin koodi mitään takaa, vaikka tietenkin korjausnopeus on toista luokkaa.
Heräsin aikoinaan unestani järkytykseen kun huomasin ja luin kokemuksia, miten fluxbox on epävakaa ajoittain ja osittain heikkoa koodia. Jokinhan siinä on taustalla, miksi systeemi menettää kontrollin kontrolleihin. Siitä ei esiinny missään logissa mitään informaatiota. Kyseessä on oltava joku bugi, joka triggeroituu erikoistilanteessa, olkoon se joku fluxboxini startupissa oleva ohjelma. Joka käynnistyskerta sitä ei tapahdu, joten selvästi se menee satunnaisuuden piikkiin.
Bit closer to Heaven
Tavoitteena bugittomuus. Vai onko? Systeemin, jossa on 0.5 prosentin jysähdysmahdollisuus, ja systeemin, jossa on tiukka 0 % jysähdysvaaraa, välillä on iso ero. Siinä ei ole pelkästään 5 promillen ero vaan siinä on luotettavuusero, joka on kuin yötä ja päivää vertaisi. Graafiset järjestelmät ovat monimuotoisia, sekavia, sisältävät runsaasti infrastruktuuria ja ovat luonnoltaan siis virheherkkiä. Onko bugi tai kaksi viikossa paljon, onko se liikaa?
Täydellisen ohjelman metsästys… ..on täsmälleen mahdotonta. Ohjelmalta halutaan erilaisia asioita, riippuen ohjelman tyypistä. Jos ohjelma on kalenteri, siltä halutaan käytännöllisyyttä ja esteettisyyttä. Onko enää edes sopivaa toivoa ohjelmalta enempää? Muistihan ei sinänsä ole nykypäivänä muuta kuin bloattiuden mitta—peruskokoonpano sisältää riittävästi muistia kyllä ajaa vaikka miten bloattia softaa—hyvä esimerkki on Windows Paska.
Jos haluaisin täydellisyyttä, mistä lähtisin etsimään? Jos hakisin bugivapaata graafista ikkunamanageria, mistä lähtisin hakemaan? Onko suurista täysistä työpöytäympäristöistä yksikään sen parempi? Viittaan siis kolmen koplaan: KDE, GNOME, XFCE. Intuitio veisi: ottaisin noista kolmesta kevyimmän, eli XFCE:n. Voisin ajatella ja verrannollistaa keveyden bugivapauteen, kuten moni tekee. Entä sitten, miksi Fluxbox ei yllättäen olekaan bugivapaa, vaikka se mielletään kevyeksi? Ovatko asenteen taustalla kuullut ja todetut bugit ja 'ominaisuudet'?
Jotkut vannovat ratpoisonin tai ionin perään. Vaikka minussa sitä aitoa hc-henkisyyttä välillä huokuu, niin ehkä turhan joutava minulle. Fluxboxin saa mieleisekseen melko tehokkaasti. Se tosin boottaa melko hitaasti kustomointien takia, mutta minkäs teet—conky ja kalenteri, kolmen termiksen kanssa voi viedä aikaa. Samoiten kun konffien backuppaus siinä startissa. Ovatko ratpoison ja ion sitten sen verran yksinkertaisia jo, että bugit niissä ilmenisivät toteutuksen jälkeen riittävän nopeasti ja kohtuullisessa ajassa? Voiko sitä perustella muuten.
Täydellinen systeemi olisi ehdottomasti puhdas konsoli, vim ja screen. Vaihtoehtoisesti gnu emacs, jos sille päälle tykkää. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia, äärimmäisen tehokkaita ja bugitkin on keretty siivoamaan nopeasti UNIX-filosofian noudattamisen takia. Nettiä voi selata vakailla selaimilla, tekstit voi kirjoittaa ja vaativammat taitot voi kirjoittaa lateksilla. No problemos.
Tai ei. Mitä haetaan? Bugivapautta, tehokkuutta, estetiikkaa, käytännöllisyyttä. Kaikkia näitä samassa paketissa? No way. Voisin silti luvata, että kolme jälkimmäistä onnistuu helposti.
Close enough
Järjestelmäni ei onnistuneen käynnistyksen jälkeen ainakaan ole kertaakaan kaatunut tai sekoillut pahasti. Reilua viikon uptimeä on esiintynyt ja jouluna tämäkin päässee todelliseen kestokestiin, jossa voidaan varovaisesti arvioida kuukauden uptimeistä. Se voi olla melko kova paukku muistiavuotavine ohjelmine ja bugillisten fluxboxien kanssa. Nytkin systeemini vie conkyn mukaan 600 megatavua muistia. Se on aika paljon. ps kertoo, että suurin imijä on firefox noin 100 megatavulla, toisena Xorg 80 megatavulla. Sitten amarok ja neljäntenä rainlendar. Melko kohtuullisesti vie myös ntfs-3g -mountti, 14 megaa. Jos muistan, niin tarkkailen muistinvientiä aamulla. Korkeintaan tuliketun sammutan pois ja vertaan noita muita ohjelmia. Xorgin muistinvuotaminen on ikävä asia.
Tätä pääkonettani en siis tosiaan pidä avoinna 24/7. Arkisin, kun on pitkät koulupäivät, sammutan sen levolle päiväksi. Eli noin 7 tuntia downtimeä. Joskus enemmän. En välttämättä miellä viisaaksi sammuttaa konetta jos koulupäivät tulevat olemaan noin 3-tuntisia ensi jaksossa. Sitten sitä uptimeä, muistivuotoa ja vikaherkkyyttä voidaan havaita paremmin.
