Eilen tuli uusi soittopeli, tänään vähän musiikkia kyytipojaksi. En ryhdy vallan arvostelua tekemään tässä, vaan pohdin vähän.
Ensin "pakollinen" kuvasarja:
Kuvat luonnollisesti alkuperäisessä koossaan klikkaamalla. Ei niissä mitään oikein näy kuitenkaan… Marantz PM80 on hieno vekotin, totta tosiaan. Tänään tuli kyytipojaksi kolme levyllistä hyvää musiikkia: vähän Pat Methenyä ja She & Him -esittäjän ensilevy. Hyvää musiikkia kaikki, kaikin puolin.
Takaisin Marantziin: mitäpä voisin sanoa? On kulunut vasta vuorokausi ja kuuntelutunteja uudella vekottimella on about tunnin verran. Siis on hyvin, hyvin varhaista sanoa mitään varsinaista vahvistimesta verrattuna vanhaan Technicsiin. Kuitenkin on yksi asia, missä PM80 nousee heti ylös: alemmat säröarvot korkeammissa volyymeissä ovat hyvin hienot, ja se merkitsee sitä, että esimerkiksi rummutus muuttuu tahdikkaammaksi, iskevämmäksi ja napsuvammaksi. Kuulen rumpukuviot kappaleista huomattavasti selvemmin kuin aikaisemmin. Bassoakin voisi luonnehtia parantuneeksi.
Tästä kaikesta pääsemme kuitenkin yksimielisyyteen (lähinnä yksi mieli siis on tätä mieltä) kun soittoa on saatu tuntikaupalla kasaan. Ehkä helmikuun alussa. Tai hieman aikaisemmin, mutta ei nyt ihan tähän hätään. Monitoimija tämä laite kyllä muuten on: löytyy erillistä prosessorikierrosta, etuvahvistintoimintoja ja onpa luultavasti mahdollista kiertää myös etuvahvistin kokonaan, ja toimia päätteenä. PM80 syöksee ulos A-luokassa 25 wattia, ja ilman sitä, lähemmäksi 100 wattia. (DIN 4 ohmilla lupailee 180 wattia.) Luvut saattavat vähän heittää, mutta sinne päin kuitenkin. Myyjä ei muistanut laittaa manuaalia mukaan, vaan en kyllä kysynytkään, ja interneteistäkään ei nyt tähän hetkeen tunnu löytyvän käyttöopasta, vain teknisempi huoltomanuaali. Vaimennuskerroin on korkea 150, minkä sanotaan parantavan miesterveyttä, tai lähemmäksi sitä.
Hyvin monipuolista. Kaiutinpäätteet on vaihdettu mukavannäköisiin kultaisiin, missä on banaanille tilaa. Harmi, kun tuo oma kaapelini ei tue muuta kuin vähän rumannäköisiä pätkiä ilmassa. Oman kaiutinkaapelin virittely ei kuitenkaan ole mahdoton urakka. Toiseen päähän pitäisi vain laittaa nelipinninen naaras-XLR -liitin. Lupasivat laitteelle sitä lämpöä, mutta ei tuo kovin kovasti sitä hehkuta. Ehkä en vain osaa? Puhdas A-luokkainen virta on kyllä ihan sulavankuuloista, mutta paikoitellen virran alkulähde häiritsee. Tuo Upsini, vaikka se ei suoraan liity hifin virtapiireihin, saattaa saastuttaa huoneeni lenkkiä kanttiaallollaan. Puskurointi voi sen negatioida tai sitten ei.
Ah, niin se vain aika rientää. Uusi laitteisto kuulostaa niin lämpimältä, että näillä lyhykäisillä testiaineistoillani olen jäänyt vain nauttimaan mukavasta soinnista. K1000 on siitä hyvä kuuloke, että läpinäkyvyydessään (tai paremminkin tuntumattomuudessaan) jäljelle jää aidosti vain musiikki. Vielä pari kuukautta sitten saatoin vakavasti epäillä, oliko minulla kuulokkeet korvilla vaiko ei. Nyt se osio on ehkä hälvennyt, jää jäljelle tietoisuus mutta myös se läpinäkyvyys.
Uusi rigi on geometrisesti epäyhteensopiva kasattavaksi päällekäin, vaan minkäs tekee kun ei pöytätilaa äärettömiin ole. DAC, upea DAC onkin, on huomattavasti "matalampi" kuin vahvistin, mutta sitten myös hitusen leveämpi. Se on toki plussaa, koska Marantzin kattopelti on ehkä tarkoituksella kovin heiveröistä. Mutta nyt muuntaja makailee jalat reunoilla, missä kaikki on tukevammin. Laitteiden väliin jää vain reilun sentin hajurako, joka vähän huolestuttaa, mutta sitäpä olenkin vasta tutkimassa nyt, että tuntuuko polttelevan kovastikin.
En tähän keksi muutakaan turinoitavaa, niin kokeillaan WordPressin galleriaskriptiä loppuun. Jos totuuden sanoja virkotaan, tätä tekstiä kirjoitellessa tuli TextPatternia ja Vimiä ikävä. Aika kauheata kirjoitella epätoimivalla WYSIWYG-editorilla, mutta senhän te tiesittekin.