Suljin Amarokin. On aika kokeilla uutta soitinta: Songbirdiä. Sen alkuasetelmat eivät kyllä näytä ruusuisilta, tuliketun muistisyöppö koneisto takanaan ja päällisin puolin hyvin ruma käyttöliittymä. Laululintu lurittaa luikuttelee iTunesin tapaan ja nyt on hyvä hetki testata, onko tästä kirjastosta amarokille vastinetta.

Amarokin kirjasto

Amarokin kirjastotoiminto on yllättävän näpsäkkä ja kevyttoiminen, joka luottaa yhteen hakupalkkiin, joka hakee erilaisilla avainsanoilla mitä tahansa, mutta oletuksena esittäjän, albumin ja kappaleen nimistä. Avainsanojen avulla voi etsiä esimerkiksi tiedostotyypin, koon tai pisteiden perusteella. Ohjelmassa on pari erilaista näkymää, mutta tämä puurakenne on osoittautunut voittajaksi. Täytyy myöntää että se on ehkä hieman jäykkä jotta sillä voisi optimaalisen rennosti kaivella raitoja esille ja pyöritellä niitä. Kokoelmalevyt löytyvät listan yläpäästä Various Artists -entryn alta, mikä on nokkelaa. Haulla löytyy tehokkaasti kaikenlaista ja aina pysyy selvillä siitä, miltä levyltä mikäkin löytynyt raita on.

Ja nyt on aika antaa laululinnulle ensistartti ja katsoa vähän ensivaikutelmia. Versio on 0.2.1. Ohjelma starttasi nätisti. Alussa tuli jostain syystä GPL ja käyttäjän piti vannoa suostuvansa ehtoihin. Ohjelma kyseli musiikkikirjastoni sijaintia tiedostojärjestelmässä. Iskin siihen cancelia toistaiseksi ja jäin katsomaan itse käyttöliittymää. Hyvin maccimainen. Mutta eipä toisaalta ollut epäyhtenevä eikä vaikuttanut raskaalta, ei lainkaan. Kun sain katseltuani, kiinnitin huomiota ilmoitukseen, että Songbirdistä löytyy jo versio 0.5. Joten suljin ohjelman ja yritän nyt etsiä keinon hakea uusinta mahdollista. 0.2.1 ei kuulosta lainkaan hyvältä.

Portagesta on turha etsiä laululintusia. Alustavasti laitoin sunrise -overlayn päälle, koska sieltä sen kuulema saattaa bongata. Niin. Sen vanhan version. Onneksi gentoon foorumeilla on kattava postaus tuoreista versioista. Huhhuh, jopas tässä kestää… pitäisi useammin viritellä overlaytasten kanssa.

Noniin, vihdoin. Songbirdin uusin versio, 0.6 pre (päiväys 9.5.2008) näyttää melko samanlaiselta. Tässä versiossa on sivupalkissa hieman Winamp-maisesti kohtia, kuten Library, Bookmarks ja Playlists. Kun käynnistin linnun, se varoitteli mahdollisesti tuhoutuvasta mediakirjastosta. Otin neuvon vakavasti ja mounttasin musiikkiosioni read-onlynä. Tässä lintukirjassa on selain ja web-ominaisuudet melko kovasti esillä. En pidä siitä. Ehkä korkeintaan asettaisin oman last.fm -sivuni siihen, mutta taitaa about:blank tulla siihen. Hassusti musiikkia lisätessä kaikki on tosiaan kuin javascriptillä toteutettua. Musiikkitiedostoihin viitataan file:// -notaatiolla ja niin poispäin. Hieman tässä kestää. Sentään musiikin lisäystä päivitellään 50 kappaleen välein.

Sekä uusi Tulikettuni että tämä Songbird käyttävät siis Xulrunner -alustaa apunansa. Alustavasti en osaa sanoa, onko tällä mitään merkitystä minkään kanssa suorituskyvyllisesti. Muisti näyttää maittavan silti. Songbird käyttää kunnioitettavat 23 prosenttia 1.16 käytetystä gigasta. Ja luku kasvaa. Eikä musiikin parserointi ole vielä puolessakaan. Eipä se muistinkäyttö niinkään ole haitaksi. Amarokin ikävät prosessointipiikit sen sijaan ovat vähän nastyjä. Vaihdoin työpöytää välissä ja songbird ei suostu tulemaan näkyville. Vähän ikävä miinus, mutta tuntuu että kyseessä on vain vasteaikainen ongelma.

Ahaa, nyt laululintunen pääsi valmiiksi. Stderr-puskuriin virtaa jatkuvalla syötöllä TagLib-virheitä kun ei pysty avaamaan tiedostoja, jotka mitä ilmeisimmin ovat trunkatoituneet (mikäs se suomennos tälle olikaan…). Otetaanpa kuva.

Listan selailu tuntuu vähän hitaalta, tosin kun laululintu kokoajan selaa taustalla tageja. Amarokin C++-pohjainen toteutus näkyy suorituskyvyssä. Jotenkin tuntuu, että ääkköset tai muuten vain epäascii karsiutuu pois taglibin osaamisalueelta. Ohjelman kirjaston kolmea ylävalikkoa voi valita mielensä mukaan. Mukana on hyviä vaihtoehtoja Genren paikalle: bitrate, composer tai vaikka vuosi. Myös rating olisi näppärä: laitetaan soimaan kaikki viiden tähden Pink Floyd -raidat. Iloksi se siitä muuttuu.

Tai sitten ei. Kokeilen juuri kuunnella musiikkia. Missä liikkuu soittolista? Suoraanko tässä kirjastosta ajellaan musiikkia? Ainakin siltä näyttää: nextiä painamalla siirtyy raita seuraavaan hakutulokseen. Näitähän voi aina siirrellä soittolisteille, mutta ei ole sellaista "current playlist" -tyyliä kuten on amarokissa. Lisäksi joissain raidoissa hyppivät kappalepituudet pahasti.

Hyvä puoli tässä on, kuten taitaa aina olla uudessa toistimessa liikuttaessa, se, että tulee tutustuttua musiikkiin, jota on jo unohtanut. Sangen hieno kappale fas'cinate – What If? soi nyt iloisesti. Amarokin soittolista tuntuu vähän välillä pimittävän kappaleita. Että niihin voi päästä vain hakemalla. Epäilemättä se voi pyrkiä pitämään kirjastonäkymän selkeänä ja pudottaa pois pienet määrät. Noniin, nyt tagien etsiminen on päätöksessä. Soittolistan selailu on edelleen hidasta.

Kappaleet starttaavat viiveettä. Nopeammin kuin Amarokissa itse asiassa. Soitan nyt tuttuja kappaleita, joilla on helppo vertailla. Kappaleet kuulostavat vähän hiljaisemmilta. Se yleensä tarkoittaa bittitarkkuuden katoamista. Eroja en pahemmin silti kuule.

Soittolistan selailu on todella hidasta kun mukana on hakusanoja. En pidä tästä lainkaan. Viiveettömyys saisi olla esillä muuallakin kuin toiston aloituksessa. Testaan nyt vielä toiston katkeilun. Yhtämittaisesti sen soittimen pitäisi vaihtaa kappaletta, ei tehdä mitään kuuluvia katkoksia. Songbird reputtaa pahasti tässä. Puolen sekunnin viive jo pelkästään flac-tiedostojen välillä kuuluu. Amarok puskuroi tehokkaasti tavaraa, mikä aiheuttaa kyllä sen välittäisen cpu-piikkailun, mutta tuo myös nautinnollisen, sulavan toistoelämyksen. Etenkin konseptialbumit ovat täysin pilalla jos niitä ei voi kuulla kuten pitääkin.

Olen nähnyt tärkeimmät osat Songbirdiä nyt. Plussaa tulee toki ehkä eräällä tavalla toimivasta soittolistasta, joka on epäilemättä kappalekeskeinen. Amarokin soittolistat ovat epäilemättä albumikeskeisiä. Nyt kun totesin tämän tässä, en ymmärrä, mikä Winampin kirjastossa viehätti: olihan sekin kappalekeskeinen. Songbirdissä on riittävästi epäkohtia vikojensa lisäksi, että tuskin tulen käyttämään tätä jatkossa. Ehkäpä saatan kokeilla jos tämä joskus tästä vakautuu.

Plussaksi sanon sen, että tässä on näppärä ja intuitiivinen tapa pisteyttää kappaleita. Lisäksi soittolistojen näkyminen suoraan vasemmassa sivupalkissa edesauttaa tekemään hyviä vakiolistoja, joita kuuntelee mielellään. Amarokissa ne kun ovat vähän "piilossa" ja lisäksi kun Amarok turkainen hakee automaattisesti kaikki m3u- ja pls-tiedostot listoiksi, ei ole kivaa käyttää. Winampissa on täsmälleen samanlainen viritys kuin tässä Birdissä. Mukavahko toiminto.

Molempia näistä soittimista saa muokattua lisäkkeillä. Songbirdille näkyi jo olevan hyvä määrä erilaista tavaraa kunnon Mozilla-hengessä. Amarokin lisäkkeet eivät toimi oikein optimaalisesti, täytyy myöntää. Songbirdissä on sekin puoli, että kaikki ohjelman asetukset ovat suoraan internettiin liittyviä. Dialogit ovat lähes samat kuin tuliketussa. Ei missään mainita sanallakaan mahdollisista koneistovaihtoehdoista. ALSA on oletuksena, mikä on tietysti hyvä. Mutta jos joku käyttääkin muuta kuin alsan default-laitetta? Varmaan joutuu puukottamaan jotakin tiedostoa. Täytyy sanoa muuten, että ohjelman ulkoasu on melko miellyttävä. Ei niin karmaiseva kuin aluksi näytti. Varmasti vaikutelmaa pyyhki pois käyttöliittymän nopea vastaus.

Huonoja puolia riittää jaettavaksi. Esimerkiksi kappalejärjestys ei pysy vaan kappaleet lajitellaan mieluusti aakkosittain. CD-lukuja ei aina huomioida ja ylipäätäänkin näissä listamaisissa otoksissa pistelee aina silmiin puutteelliset tai kehnosti tehdyt tagit. Soundi kuulostaa jotenkin pehmeämmältä kuin amarokissa. Se voi olla seurausta volyymien epätasaisuudesta. Ja tuliko mainittua se muistinkulutus:

ps -eorss,cmd
1 645 444 songbird-bin

Kyllä. Baibai, kiitos kun kävit.