Olen tainnut tarinoida jo moneen otteeseen aiemminkin, että lukiossa opin kirjoittamaan vähän selkeämpää ja nopeampaa tekstiä, mutta juuri matematiikan takia.

Esimerkiksi lukion derivaattakurssilla tultiin raja-arvoihin, ja tietysti se taikasana on erityisen vaarallisessa asemassa. Fysiikassa on vaikka litra ja kemiassa mooli. Ällä herkästi sekoittuu ykköseksi, jos ei pidä varojaan. Senpä takia, juurikin matematiikan tähden, opettelin (tai vain aloin tekemään uudella tavalla) ällän kietaisemaan kuten pitääkin. Siitä se myös helposti alkoi yhdistyä sanan muihin kirjaimiin, jos en ollut puhtaasti matematiikan parissa.

Sitä ennen geometrian kurssilla piti saada kirjain ja numero 4 eroteltua toisistaan. Opin vetämään yylle oikein ison koukeron, ja se habitti on pysynyt hyvin tiiviisti mukana. Myös pienelle j-kirjaimelle olen vetänyt reilun silmukan, mutta siitä en ole varma, onko se matematiikan ansiota.

Matematiikan puheviestintä

Puhetyylikin ottaa vaikutteita juuri matemaatikoiden suusta minulle itselleni. Abitreenien silloinen vakiovieras Olli Martio osoitti, ettei kaikki matikka ole tarkoitettu annosteltavaksi samalle vaa’alle. Siitä lähtien onkin tullut käytettyä konsonanteille pitkälti ruotsalaisperäisiä lausuntamuotoja “eks” ja “er”. Siinä on sellaista ylhäimistötyyliä, vaikkei olekaan. Moni tulkitsee een päälle lausumisen ruotsalaisena puuhana. Ehkäpä jos ajattelisi vähän kansainvälisemmin? Ei englannin kielessä moitteita ole.

Luennoitsijat Joensuun yliopistossa (sittemmin Itä-Suomen yliopistossa) hekin ovat kukin omilla erikoisilla fraaseillaan vaikuttaneet minun puhetyyliini. Tässä se mielenkiintoisuus onkin, että miksi juuri matematiikka saa minut ottamaan vaikutteita ulkopuolisilta auktoriteeteilta. Mikseivät esimerkiksi TKT-opintojen suurnimet taikka vapaan koodin puolestapuhujien videot ole sellaisia, että siitä eteenpäin puhun kuin Stallman konsanaan. Ilmeisesti vain matematiikassa on sitä sellaista karismaa, johon voin itsekin samaistua. Ketähän tässä syyttäisi.

Luennoitsijoilta oppii yhtä jos toista, Pesosen Martilta olen omaksunut termin “pois” käytön vähennystä tarkoittamaan. Sen termin minä otin heti omakseni: se tuntui luontevalta heti ensikuulemalta alkaen. Sehän on luontevampi kuin “miinus”: kielen pään ei tarvitse koukata niin alhaalta aloittaakseen miinuksen käyttämää em-kirjainta. Heti ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen se tuntuu aivan omalta. “Kaksi pois kolme tekee miinus yksi.” Jos haluaa olla astetta kryptisempi, heh, sehän onnistuu. Korvataan vain loputkin miinukset poissilla. “Pois kaksi plus kolme tekee yksi.”

Yksi makuasioista on se, kuinka murtoluvut lausutaan. On esimerkiksi englannista tullut muoto “kaksi yli yhden” ja sitten — no, myös englannista tullut muoto “kaksi per yksi”. Hitaammat muodot, kuten “kaksi yhdesosaa”, eivät ole omassa käytössäni, koska useimmat murtoluvut eivät rajoitu kokonaislukuihin, vaan toimivat pikemminkin rationaalilausekkeina. Silloin per-muoto on miltei paras mahdollinen.

Mitäs muuta sitä keksisi? Tämähän ei enää liity oikeastaan yleiseen puheviestimiseeni, koska esimerkiksi murtolukuja käsitellään aina tietystä matemaattisesta kontekstista.

Puhutaan vaikka raja-arvoista. Olen kuullut erään käyttävän esimerkiksi lausekkeesta selostusta “limes äksästä äks-nollaan äf äks”. Suoraa translitterointia taululta ääniaalloille. No, mikäs siinä. Suomalainen matematiikka on täynnä esimerkkejä tästä tyylistä. Se on ehkä helpointa todellakin keskittyä siihen, mitä taululla lukee ja näkyy. Puheen sitten vain toivotaan aina yhdistyvän taululla esitettyihin tuloksiin. Minä haluan henkilökohtaisesti luontevoittaa puhumista, ja raja-arvotkin olisivat tässä tapauksessa “äf äks lähestyy raja-arvoa, kun äks lähestyy äks-nollaa”. Kuulijan tehtävänä on huomata, että lähestyminen merkitsee limesin käyttöä. Tai voihan sen kirjailla toisellakin tavalla.

Derivaatat ovat tietysti niitä “äf pilkkuja”. Integraalit ovat “aasta beehen”, eivät esimerkiksi “integraaleja yli aasta beehen”. Kaikkea pientä sitä keksiikin.

Kommenteissa ei taida latex toimia tällä hetkellä, mutta jospa te kestäisitte sen. Tuleeko jotain mainittavaa mieleen?