Koska ideani pälkähti mieleeni kahdeksan kuukautta myöhässä, voisimme kertailla vähän lukuvuoden 2009-2010 matematiikan opintojani; ehkä vähän vielä sitä aiempaa pohtimistakin. Ja nyt ensin historiani lukiossa.

Lukiossa

Lukiossa pitkä matematiikka oli minulle itsestäänselvyys. Lyhyttä matematiikkaa varten en luonut silmäystäkään, en uhrannut ensimmäistäkään ajatusta. Yläkoulussa olin pitkälti kympin oppilas, mutta lopputodistukseen jäi kummittelemaan arvosana kiitettävä, yhdeksikkö. Lukiossa sitten osasin odottaa matikasta helppoa. Kyllähän se toki olikin. Pari ensimmäistä kurssia eivät teettäneet tasan yhtään työtä. Ikäväkseni geometrian kurssilla oli pari ongelmakohtaa, joiden takia kurssiarvosana jäi yhdeksikköön. Analyyttinen geometria ja vektorilaskenta sujuivat kuin tanssi. Ehkä tasojen kanssa peuhaaminen on minulle vielä nytkin vähän hankala paikka.

Lukiomme opetussuunnitelma matematiikan suhteen oli minimalistinen. Esimerkiksi ristituloa ei opetettu. Todennäköisyyskurssillakin jätettiin melko kylmästi tilasto-osuus taka-alalle, kuitenkin normaalijakauman syvästi käyden. Enpä paljoa valita siitä valinnasta, kovin paljoa tilastonlukua ei muutenkaan tuohon mahdu, ja aineisto on melko helppoa itselukutekstiä, jota en tosin sitten koskaan lukenut.

Analyyttinen osuus lukiomatikasta onkin sitten minun leipälajia. Kurssit Derivaatta, Juuri- ja logaritmifunktiot ja Trigonometriset funktiot ja lukujonot olivat puhdasta rutiinia minulle. Ehkä vähän pakkopullankin puolella. Meno parani osaltani entisestään, kun integraalilaskennan mainio kurssi käytiin läpi. Kurssia 11, Lukuteoria ja logiikka, en ottanut, koska pienen lukion ja oppilaskannan vuoksi kurssia olisi pitänyt järjestää erityisoloissa. En minä nyt sellaisiin. Kurssi Numeerisia ja algebrallisia menetelmiä menetteli siinä ihan hyvin, mutta sitten jymypaukkuna kurssi Integraali- ja differentialilaskennan jatkokurssi räjäytti potin. Juuri mielenkiintoista ja maukasta laskentoa.

Koulukohtaisia syventäviä opintoja lukiossani ei matikassa päässyt tekemään. Pieni vahinko, joka luultavasti rokotti mahdollisuuksiani saada kunnollisia tuloksia ylioppilaskirjoituksista. Kirjoitin sekä preliminääristä että varsinaisesta kokeesta eximian, vaikka olin vähintäänkin laudaturin perässä. Täällä yliopistomatikassa toimin selvästi enemmän jalat maassa. Pieni puolustelu on tietysti tarpeen: sain lakituksen ohessa 300 euroa stipendiä lahjakkuudestani matemaattisissa aineissa. Ei käy kieltäminen, fysiikassakin keskiarvo on yhdeksikköä ja matematiikassa 9,8 (pitäisi tarkastaa lukema tuosta paperista). Kemiaa en ole innostunut lukemaan, joten ainoan pakollisen kurssin kymppi saa riittää, ja onhan siinä keskiarvoa kerrakseen.

Jatketaan sitten siitä syksystä… toisen viestin merkeissä.