Latasin Mathematica 9:n kokeiluversion käyttööni kuolattuani jostain syystä paljon tätä pientä suurta ohjelmistoa. Minulla ei ole juuri lainkaan mitään käyttöä CAS-systeemeille, mutta kiinnostaa niin kovasti, ja tekisi mieli peräti ostaakin. Ja miksi kaikista CAS-systeemeistä pitäisi valita maksullinen sellainen?!

Mathematica on nätti ohjelma, ja kunnolliset dokumentoinnit omaavana se tietää, mitä CAS tarvitsee. Jokaiselle funktiolle on useita konkreettisia esimerkkejä graafisten tulosten kanssa. Javapuoli on kehittynyt sitten viimenäkemän (6. versio) ja kaikki toimi sulavasti tässä Xmonadin päälläkin. Wolframilla on pienoista edelläkävijyyttä näissä asioissa, ja dokumentaatiostakin näkee, että tällä ohjelmalla pääsee pitkälle, kun vain yrittää tarpeeksi.

Mutta miksi… Miksi valita omituinen syntaksi ja java-pohjainen kankea GUI, kun voisi valita vim/emacs/screen-integroinneilla maustettu IPython-käyttöliittyminen Sage, joka toimii CAS:na ja tutulla Python-syntaksilla. Maplejen ja Mathematicoiden kanssa on aina ollut hankala pitää lukua siitä, että ollaanko milloinkin pyörittelemässä lauseketta vai kokonaista funktiota. Lauseke ei sido muuttujia ja funktio sitoo. Pythonissa asia on selvä.

Jos panisin kaikki munani Sage-koriin, saisin kaikenlaista kivaa irti pitkältäkin ajalta. Yksi hyvinkirjoitettu kirja Pythonin numeronmurskauksesta löytyykin ja Sagen dokumentaatio tuntuu olevan hyvää ihan muutenkin – hittolainen, sehän on mainio! Juuri tänään mietiskelinkin, että Mathematican yksi puoltava valinta on oma StackExchange-osio, mutta näemmä Sagellakin on omansa.

Ideahan on tainnut aina olla sama: löydettävyys. Mathematicalla on huiman hienot dokumentaatiot ja kaikki on viimeisen päälle sulavaista. Vaikka nyt Sagen dokumentointi on muita avoimia versioita parempaa, niin ei se aivan ykköslaatua ole. Lisäksi graafinen käpistely on kankeata, sillä kuvaajia varten pitää joko jättää IPython syrjään ja siirtyä surkeaan Notebook-tilaan, tai sitten pitää kikkailla GQview'n ja graafien tallentelujen kanssa. Aiemmin olen mennyt tallentelumenetelmällä, mutta mitenköhän pitkään sitä jaksaisi vakavissaan harjoitella. Kunnollinen Emacs-integraatio voisi olla hauska. Tai edes IPythonin QtConsole-integraatio. Sehän osaa näyttää kuviakin syötteiden seassa. (Emacsille on itse asiassa sage-mode, jonka saa vieläpä sagen kautta asennettua puolivalmiina sisään. Great!)

Ratkaisu on sinänsä helppo: 29 vuorokauden päästä Mathematica ei enää päästä sisään ja ei minulla ole pelkkää hupikäyttöä varten lusikoida 140 euroa sinne. Erityisesti, kun haluan kannattaa avoimia ja kustomoitavia ratkaisuja. Sentään opin juuri nyt tuosta AskSage-palvelusta, että sehän on jo jotain.