House MD

Tämä sarja alkaa olla kohta katsottu. Kahdeksatta ja viimeistä kautta on jäljellä muutama jakso, jotka katson seuraavan viikon aikana. Nyt onpi aika kirjoitella mietteitä tästä.

Sarjallahan on mitä kutkuttavimmat lähtökohdat. Mestarilääkäri, joka tekee asiat omalla tavallaan ja mausteitahan riittää. Uniikit ihmissuhdetaidot ja olemalla alansa paras tekee hyvän ja realistisen kombinaation. Tässä asiassa tietysti ollaan ajan myötä hieman hypelty, mutta sarjahan on ollut parhaimmillaan pelkkien hahmojen varassa ollessaan.

Tarkoitan sitä, kun sarjan draama on kehittynyt pois lääketieteellisistä ongelmista (ehkä draama ei koskaan ollutkaan siellä – alkupään kausia en muista juurikaan) ja erikoisjaksot, joissa lääketieteellisellä potilaalla on huomattavan pieni rooli, ovat niitä hienoimpia.

Kullakin kaudella on taipumusta alkaa hyvin, mutta heti sitten vaivutaan pieneen ahdinkoon tai tylsään, harmaaseen massaan. Massasta noustaan kehittelemään kauden kliimaksi vasta puolivälin jälkeen, jolloin taso onkin sitten erinomaista. Näin tehtiin ainakin vitosella, kutosella ja seiskalla. Nyt katsonnassa oleva kahdeksas on ollut aika heikko tässä suhteessa.

Housen kanssa on niin helppo samaistua, minun ainakin. Välillä naurettavan yksityiskohtaiset analyysit toisten elkeistä ovat toisaalta muodostuneet klassiseksi kliseeksi, mutta pysyvät kutkuttavina. Ja Housen ongelmanratkaisumetodi varsinaisen työnsä ulkopuolella on sekin viihdyttävää katsottavaa.

Ensimmäinen iso merkki sarjan erinomaisuudesta tuli jossakin kolmoskauden jaksossa, jossa unimaailma dominoi monessa pisteessä ja taiteellinen näkemys oli erinomainen, suorastaan lynchinen. Paras kausi mielestäni on ollut viides. Vanhat naamat lähtivät pois kolmannella ja sitten neljännellä mukaantulleet alkoivat viimeistään upota viidennellä sisään. Ja jaksot olivat mitä nokkelimpia silloin. Dialogi ja kaikki. Ja viidennen kauden lopetus sitten viimein ikuisti koko sarjan.

Vitoskausi asetti sarjalle uuden riman. Valitettavasti myöhemmät kaudet eivät yllä mitenkään yhtä pitkälle, vaikka sitten kutoskauden päätöksessä kutitellaan hienosti siihen suuntaan ja seiskakaudella on omia, erinomaisia häkkyröitä.

…where we came in?

(Päivitystä 29.3.2013.)

Kahdeksas kausi päättyi odotusten mukaisesti ja en sitten malttanut olla ilmankaan: aloitin ensimmäisestä kaudesta seuraavalla viikolla.

Alkujärkytys syntyi kahdesta asiasta: ensinnäkin kaikki ihmiset ovat nuorempia. Noin 8 vuotta nuorempia. Hyvin nuoria! Mutta isompi mielenkiintoisuus on sarjan alkuvaiheessa seurannut tyyli. Hyvin taiteellinen ele on ollut alusta alkaen ja kaikenlaista fotograafista kikkailua on ilmassa. Ja minä kun muistelin, että sellaista otettiin vain hiljattain käyttöön kolmannella kaudella sopiviin paikkoihin. Pehmeätä valoa, lievää bluria.

CGI on mukana alusta alkaen, sen kyllä muistin. Alussa on tavallaan mukava, kun otetaan sellaista realistista lähestymistapaa lääkäreiden tekemiin löytöihin. Myöhemmillä kausilla ne – kuten on kannattavaa – ohitetaan turhana toistona. Wilson on yllättäen isona mukana pilotista lähtien. Tätä en aivan muistanut.


Kommentit, kehitysehdotukset ja keskustelunavaukset ovat tervetulleita sähköpostitse.