Fallout

Uudet 3D-Falloutit jakavat hieman pelikansaa kahteen osaan, mutta minä olen valmis julistamaan Fallout 3:n parhaaksi pelaamakseni peliksi. Tämä vieläpä konsolilla, jossa kaikki tökki ja jökki. Nyt tilasin Fallout: New Vegasin täyden paketin, eli Ultimate Editionin. Siinä on luonnollisesti kaikki julkaistut lisäosat samassa paketissa. Ja tämä on PC:lle. The way FPS's are meant to be played.

Falloutit 3 ja New Vegas

New Vegasia pidetään kaikin puolin kolmosta parempana: on kuulema uskollisempi alkuperäisille ja kaikkea sitä. Se voi olla, ja pelimekaniikka on ainakin NV:ssä hyvää tasoa. Mutta tunnelman ja sellaisen kanssa itärannikolle sijoittuva Fallout 3 vetää omassa painotuksessani pidemmän korren. Ero on samanlainen kuin Grand Theft Auto -pelisarjan pelien välillä. GTA: San Andreas saattaa olla toistaiseksi sarjan monipuolisin peli, mutta Vice City tai GTA IV vievät tunnelmassa ja kokemuksessa. Maun mukaan; Vice City ainakin henkilökohtaisesti on kutkuttanut runsaasti nämä viime vuodet.

Fallout 3 on sopivan sininen ja radioaktiivinen kokemus, ja pidän sen hyvästä musiikkivalikoimasta NV:tä enemmän. Mutta kolmonen on pelattu täysin läpi (GOTY (Game Of The Year) Edition), on New Vegasin aika. Mikä erinomaisinta, NV:lle on luvattu erinomainen wine-yhteensopivuus. Koodi on muutenkin teknisesti parempaa – jo konsoliversioissa sen näin ja haistoin. Kolmonen jumiutuu sangen ikävästi milloin mihinkin. New Vegas on aina ollut sulavampi kokemus. Uuden raudan kasattuani NV:n pitäisi putkahtaa postiluukusta sisään ja riemu olkoon rajaton.

Joutomaalla kelpaa selailla ja tutkiskella nyt kun pitäisi speksien puolesta olla ihan pelikelvollinen elämys luvassa. Ainut oikea tapa kerätä tunnelmaa on FPS. Syksyn kuuma odotus, eli Wasteland 2, on epäilemättä superhyvä, mutta en valitettavasti kykene odottamaan siitä yhtä tunnelmallista kokemusta kuin näistä isommista peleistä. Kyse on eläytymisestä: toki top-down -peleissäkin osaan eläytyä, mutta FPS tuo sen parhaiten silmille.

Parhaat eläytymiset kyllä tulivat, kun Fallout 3:lla aloittelin PS3-konsolilla silloin muinoin. Pelikäyttöliittymän hienot kikat olivat pimennossa ja suunnistelin Arefulle sitten ilman kummempia ohjeita. Tehtävänä oli suunnistaa itään ja se oli kyllä erinomaisen tunnelmallinen päiväretki. Myöhemmin kun opin, että kompassista näkee päätehtävää parhaiten edistävän ilmansuunnan, alkoi peli nopeasti rutinoitua. Alussa oli selviytyminenkin tyylikkään haastavaa, ja jokainen kohtaaminen raiderien kanssa tuotti pientä haastetta. Tämä hävisi sekin nopeasti. Ehkä nyt aloitan suoraan pelin vaikealla vaikeustasolla.

Fallout 4

Fallout 4 yllätti pelimaailman tulemalla lyhyellä aikataululla (olikohan 6-8 kuukautta julkaisusta myyntiin) ja toimittamalla hyvän paketin uutta ja kivaa. Ilmeisesti peli oli myös aika bugiton heti alkuunsa, ihan hyvä asia. Minä en kuitenkaan hypännyt heti pelin syövereihin, sopivan pelialustan puuttuminen pääasiallisena syynä.

Eilen sitten päädyin ostamaan XBox One:n kun niitä saa aika edullisesti. Ja Fallout 4 tuli kanssa samaan kauppareissuun ostettua. Ensimmäisenä tietysti pelissä kiinnittää huomionsa siihen, mitä kaikkea uudessa installaatiossa on "tyhmennetty" edelliseen kierrokseen verrattuna:

  • Nyt laatikoiden sisällöt saa koluttua siistimmin röntgenkatseen voimin, en valita.
  • Keskustelusysteemiä on suoraviivaistettu osittain rankalla kädellä supistaen asioita. En valita, ainakaan vielä.
  • Taitosysteemi on hävitetty. Nyt uusia taitoja avataan perkeistä, kuten Skyrimissä tehdään. Mutta taitoasteikkoa ei kuitenkaan taustalla käytetä, toisin kuin Skyrimissä. Tavallaan en valita.
  • Karmaa en muista menettäneeni tai saaneeni vielä. Ehkä se puuttuu? Tavallaan en valita.
  • Kriittisen "d20-heiton" saa itse päättää VATS:ssa ampuessa, valitan miedosti.
  • Saastemittarin yksinkertaistaminen: tarpeeton yksinkertaistus. Kyllä pelaajan pitäisi kai ymmärtää, miten radioaktiivinen säteily toimii ennen kuin täyttää pelin vaatimat 18 vuotta?
  • Aseiden kuluman poistaminen, valitan.

Kun puhun pelien tyhmentämisestä, niin en tarkoita että se suoralta kädeltä huonontaa peliä. Tuleehan tässä muistaa sekin, että olen tullut Fallout-pelisarjaan kolmosen myötä, ja vasta sitten tutustuin ykköseen. Ykkösestä kolmoseen tuleva varmasti on sitä mieltä, että nyt on vedetty mutkat suoriksi ja peli tyhmennetty, kun geiger-mittari on integroitu pip-boyhin mukaan.

Moni uudistuksista syö pois RPG-taustaa, ja sehän on luontaisesti ihan makuasia, tykkääkö pelata (A)RPG-pelejä vai suoraviivaisempia räimintöjä. Fallouttia en itse ole ottanut roolipelinä, joten alustavati oletan, että en menetä isosti monesta näistä tekijöistä.

Ehkä se ongelma nykypeleissä on se, että gamifikaatiota käytetään liikaa. Skyrimissä tätä oli läpinäkyvän paljon, ja Skyrimistä perittynä F4 sisältää oman osansa tätä "pelittämistä": grindaa expaa tuntitolkulla kivojen keruuongelmien nimissä. Grindaamisessa on toki ymmärrettävä, että sitä ei ole pakko tehdä. Toivottavasti muistan itse tämän seikan.

Skyrimistä on otettu kaikenlaista hyvää ja huonoakin mukaan peliin, mutta luojan kiitos alkemia ja enchant-pöytä jätettiin pois. Jos hienon erikoisefektin voi helposti purkaa hienosta taikamiekasta ja sitten sen efektin saa upotettua mihin haluaa, on kyllä erikoisartefaktien merkitys kokonaan hävinnyt pelistä. Kuuden tunnin pelaamisen jälkeen F4:ssä näyttää asiat aika hyvältä.

Isoin tappio ei tule pelimekaniikkaan kajoamisesta, vaan että tekijät päättivät tehdä osittain toista genreä edustavan pelin tällä kertaa. Fallout 3 on mahdollisesti paras peli, jota olen pelannut, koska siellä saa taistella niin vihulaisia kuin ammusten loppumista sekä aseiden kestävyyttä vastaan. Balanssi on herkullinen. Fallout 4 on pikemminkin peli, jossa lähdetään runsaudesta liikkeelle ja pelissä ei ole alkeellinen selviytyminen pääroolissa, vaan yhteisöjen rakentaminen Simsiä pelaten. No, se oli vähän ilkeästi kärjistetty, mutta sanoisin silti että genre on vaihtunut kokonaan survival-teemasta sellaiseen kolonisaatio-asutusteemaan.

Mutta mikä on mukavaa? Päivitykset pelimoottoriin näyttävät kivoilta. Hahmon naamaa saa väännellä uskomattomalla tarkkuudella, ja naamat myös näyttävät paljon nätimmiltä kuin edellisissä peliversioissa. Hahmolle annettu ääni syö pois RPG-kokemuksesta, mutta elokuvamaisempi ote näyttää ja tuntuu hyvältä. Keskusteluihin meneminen ja niistä poistuminen on hurmaavan sulavaa.

Sää on loistava. Raidereiden kanssa sinkohipan leikkiminen ukkosmyrskyssä on sitä jotakin. Ulkomaisemat ovat aika värikkäitä omaan makuuni, mutta yleisesti ottaen asiat näyttävät kyllä todella kauniilta.

Rokki on mukavaa. Vanhojen tuttujen jazz-standardien uudelleenkäyttäminen tuntuu halvalta, mutta se on ymmärrettävää, että itärannikolla, 400 kilometrin päässä pääkaupunkiseudun joutomaasta ja GNR:stä, musiikkitrendit tarttuvat.

Aseiden äänet ovat korkealaatuisia. Kolmonen ja NV eivät oikein loistaneet näissä asioissa.

Aseiden rakentelu ja tuunailu on tosi mukavaa, ja tuntuu itsestäänselvältä. Näinhän sen olisi pitänyt olla alusta alkaen. Pelin alkuvaiheessa tuttavuutta tekevä "käsinladattava" plasmakivääri on raikas idea, sopivan steampunkahtava. Hieman tietysti mietityttää, miksi kotiäiti syväunesta herättyään osaa tuunata näitä työkalupenkin nähdessään vaikka silmät sidottuna…

Nyt jos saadaan "New Vegas 2", joka tekee pelistä selviytymisseikkailun, ollaan aika hyvillä jäljillä. Aika hiton hyvillä jäljillä.

XBox One ratsuna

Luonnehdin tässä samaan syssyyn hieman uusimman/nykyisen sukupolven konsoleiden edustajaa, Xboxia.

Ehkä se on tuo peli, ehkä se on tämä Xboxin kehuttu ohjain, mutta manuaalinen tähtäily ohjaimella tuntuu olevan paljon luontevampaa ja helpompaa kuin mitä se oli PS3:lla aikoinaan. Kokemus on ollut tähän asti ihan hyvä, vaikka tietysti näppis-hiiritasolle ei päästä.

Boksin ohjain on toisaalta hyvä, mutta toisaalta se syö tavallisia AA-paristoja. Nyt pitää sitten varmaan tutkia, mitkä ladattavat AA-akut mahtavat olla hyviä. PS3:n ohjain, vaikka käytetty, lataili itseään kivasti usbin kautta ja kesti arviolta 10 tuntia pelaamista.

XBoxin menu on täynnä kaikkea turhaa, ja asennusvaiheessa mainostetaan kultajäsenyyksiä. Ehkä Sonyn nykyinen tekele tekee samaa, ehkä PS3 teki kanssa. En voi olla satavarma, koska ostin pleikkarini aikoinaan käytettynä. PS3:ssa oli ainakin miellyttävän yksinkertainen päävalikko, joka ei lupaa mitään ylimääräistä.

Ensimmäisen pelipäivän jälkeen nyt F4:ssa on virkistystaajuudet pysyneet kunnossa. Boksi hellyyttävästi laskee erikoistehosteiden piirtoresoluutiota SD-laadulle paikoitellen. Miksei samaa voisi tehdä PC-peleissä? Minulle ultratarkkoja tekstuureita tärkeämpi asia on pitää tuo FPS tasaisena, ja siinä boksi on onnistunut nyt yhden päivän otannalla.

Jatkokehityksiä Fallouttiin

New Vegas on likipitäen täydellinen peli sekin, mutta tuo auto travel on iso tunnelmansyöjä. Täydellinen kokemus olisi ollut tuoda Half-Life 2 -henkiset ajoneuvot ja kustomoidut kirput areenalle. Niillä olisi päässyt päristeltyä nopeasti, mutta polttomoottorin melu olisi toisaalta karkottamassa pienempiä elukoita ja houkuttelemassa isompia paikalle. Olisi jännitystä matkanteossa sitten.


Kommentit, kehitysehdotukset ja keskustelunavaukset ovat tervetulleita sähköpostitse.