Suoraa jatkoa edelliseen blogipostaukseen. Pohdimme täällä nyt käytännön juttuja ja unelmoidaan kaikesta turhasta, jota ei jakseta kuitenkaan toteuttaa, tai muuten Murphy tulee kehiin.

Eli tämmöinen systeemi olisi luultavasti fiksuinta luoda.

Aiemmassa viestissä katsoin viisaimmaksi asettaa paremman äänikortin palvelimelle, kuten olikin alkuperäinen tarkoitus. Tällöin sekä musiikki tiedostoina (NFS) että soitettavana tietokantana (MPD) ovat palvelimella ja 247-käytössä. Käskyttää voin palvelinta vaikkapa läppärin kanssa, mutta luultavasti pöytäkone on päällä aina kun olen läsnä ja valveilla. Eihän sitä kuitenkaan tiedä, miten tottumukset muuttuvat.

Ääni pitää saada myös pääkoneelta hifille, koska elokuvat sun muu sellainen on katsottava sen kautta. Yksi ongelma oli esillä jo: DAC ottaa vastaan vain yhden inputin kerrallaan. Yksi ratkaisu voisi olla käyttää pöytäkoneen äänikortin omaa daccia (hyi) ja siirtää vahvistimelle, jossa se kyllä osaa vaihtaa inputteja suhteellisen näppärästi.

Entäs se sähkönvarmennus. Tämä on aika paha kysymys, monellakin tapaa. Vaatehuoneessa ei ole pistorasioita, ja tuohon “eteiseen” ison upsilohkareen virittely ei oikein miellytä. Näitä kysymyksiä pitää tutkia tarkkaan. Yhden pitkän jatkojohdon ostaminen lienee fiksuinta… ja. Niin. Kohta varmaan helpointa olisi myydä tämä Phenom-setti pois ja käytellä tuota Sempronia pöytäkonekäytössä.

Sitten varsinainen tiedostojen säilöntä. Onkohan kotiosion jakaminen NFS:n takaa miten nopeata? Tarvinneeko kaikkea tietenkään pitää palvelimella. Minulla piti olla jossain AGP-näyttis palvelinta varten… entäpä jos ei löydykään sellaista. Mikähän linux-distro aukaisisi SSH-palvelimen oletuksena päälle.

Puhumattakaan taas siitä, että kohta voidaan taas mietiskellä sitä kolmatta näyttöä, kuten heinäkuussa.