Täytyy sanoa, että omalla tavallani osuin kultasuoneen tämän kuulokkeen kanssa.

Aiemmin olin siinä tuloksessa, että fraasi "Mikä kaiutin? Kuulen pelkkää musiikkia." on vain hifistien välistä vitsailua ja mainosmiesten kuuminta myyntipuhetta. Olen ollut valitettavasti väärässä: AKG K-1000 on tällainen peli.

AKG K1000 puulaatikossaan

K1000 on ollut Itävaltalaisen AKG-yrityksen lippulaivamalli 15 vuoden ajan, aina vuodesta 1989 vuoteen 2004. Valmistusta olisi voitu jatkaa senkin jälkeen, mutta tuotantolinjojen uusimiseen tarvittavat varat olisivat jääneet saamatta heikon myynnin vuoksi. Kuulokkeita kuitenkin kerettiin valmistaa yli 12000 paria. Nämähän ovat suunniteltu alunperin vain ja ainoastaan studiokäyttöä varten, mutta hifistit huomasivat niiden neutraaliudessa potentiaalia: mihin tarvitaan korostumia kun voi olla neutraali?

En ajatellut tehdä isoa arvostelua, koska erinomaisia sellaisia löytyy jo yllin kyllin. Halusin vain sanoa sanottavani niiden erinomaisesta toteutuksesta. Tai melkein erinomaisesta. Tai miten sen ottaa: taitaa olla hyvin tapauskohtaista. Kyse on kuulokkeiden erinomaisesta tekniikasta, jossa elementit roikkuvat mikrofonihäkeissään ja eivät ole siten mitenkään suljettuja korvan kanssa. Tämä luo studiokäytössä vapautta tutkia miksauksen vakautta ja sijoittelua, hifikäytössä taas normaaleihin kuulokkeisiin nähden äärettömän paljon parempaa äänikuvaa ja ilmavuutta. Moni luulee virheellisesti näitä sähköstaattisiksi kuulokkeiksi. Kenties juuri ilmavuuden ja positioinnin vuoksi? Nämä ovat aivan puhdasoppiset dynaamiset kuulokkeet magneetteineen päivineen. Kuitenkin, ne tykkäävät virrasta sen verran, että perinteiset kuulokevahvistimet eivät jaksa näitä ajaa mitenkään. On siis käytettävä kaiutinvahvistimia ja niiden kaiutinpäätteitä! Tämä on yksi syy, miksi K1000:t ovat niin erinomaiset.

Luettelen alle hyviä ja huonoja puolia K1000:sta. Huom! Nämä ovat vain kahden päivän ajalta kerättyä, omakohtaista tietoa, joten jotkut asianlaidat saattavat muuttua.

Erittelen näitä vielä lyhyesti: kaiutinvahvistimien käyttö näiden vahvistamiseen voi olla joillekin kaksipiippuinen juttu: toisaalta on ostettu arvokas kuulokevahvistin, joka vahvistaa perinteisiä high end -kuulokkeita hyvin (Sennheisereitä, Gradoja, Beyerdynamiceja) mutta AKG K1000 onkin toista maata, eikä lopputulos ole luultavasti toivottu. Minua ei itseäni tämä haitannut, koska superkuulokevahvistimia ei tullut osteltua. Se äärimmäisen iso hyvä puoli kaiutinvahvistamisessa on se, että kaiutinpäätteitä, vintageviritinvahvistimia ja integroituja, jopa moderneja AV-vahvistimia ovat kaupat ja myyntipalstat pullollaan. Samaa ei totisestikaan voi sanoa kuulokevahvistimista, joiden pienet markkinat ovat pitäneet niiden hinnatkin vielä suhteellisen korkeina. Sopivia kaiutinpäätteitä voi metsästää monestakin paikasta ja käytettyjen vintagelaitteiden kanssa voi onni potkaista kovaakin. Esimerkiksi tämä minun SA-120 on jo yli 20 vuotta vanha vempele, ja nykyarvo on ehkä 10 euroa, mutta toimii varsin kelvollisena vahvistimena.

Täytyy sanoa, että he, ketkä ovat luulleet K1000:tta staatiksi, eivät ole olleet kovinkaan hakoteillä päättelynsä kanssa: se tapa, millä K1000 järjestää lyömäsoittimien ja symbaalien jälkikaiut (decay) on hyvin sähköstaattinen ja nautinnollinen. Kun lautasta lyödään, se helisee aina viimeiseen asti. Jotkut aiemmista dynaamisista kuulokkeista eivät yksinkertaisesti osaa soittaa lautasta. Elektrostaatit osaavat tämän "luonnostaan" hyvin, mutta K1000 vetää kaikki kuulemani ratkaisut kaivoon.