28. elokuu 2010, 19:33

Kohti absoluuttista hiljaisuutta, osa 3

Nyt on hiljaisuuden vaaliminen valmista, ja kaikki kuulostaa briljantilta. Tämäntasoista hiljaisuutta on tavattu kuulla vain nappikuulokkeillani, hiljaisuudessa. Nyt saman eristyksen ja upean dynamiikan saa avoimessa sarjassa varsin hienosti.

Pistin luonnollisesti taattua laatua (Floydin Echoes) tulemaan. Toki olen jo pitkään nauttinut hipihiljaisesta menosta. Olisikohan ollut juuri viikko sitten, kun postista kävin hakemassa tilaamani tuotteet. Kun tietokone on oven takana ja ovi kiinni, tähän ei kuulu todellakaan juuri mitään. Olohuoneen tv-mötäkkä toki vähän, mutta noin muuten ja pääsääntöisesti ei niin mitään!

Mihin se hiljaisuus sitten todella vaikuttaa? No aivan kaikkeen, mutta erityisesti K1000:n vaimeaan bassoon. Nyt symbaalit ja muut värkit tuottavat bassoa ja tasapainoisen äänen aika helposti. Abbey Roadilla nauhoitetut lämminääniset levyt ovat ehkä jälkikäsittelystä riippuen liiankin bassokkaita, mutta kivahan se on kerrankin kuunnella paksuakin ääntä. Nykyajan kompuralevyt antavat myös enemmän takaisin. Kaikin puolin varsin hienoa: hifistely pääsee viimein siihen tasolle, mistä tosiharrastaja ei luovu helposti. Kuulin jo välittömästi eilen kuunnellessani vanhoja klassikoita joitain pieniä sivuääniä, jotka todella herkästi peittyisivät koneen surinan alle.

Rytmi pääsee ehkä hieman paremmin esille kun rummuniskut hennosti tuntuvat pääsointiin keskittyneellä. Laitan vielä toisen pitkän progebeatin tulemaan, Octavariumin. Se edustakoon soinnin kompuraisempaa puolta. Eikä se paha ole. Ensimmäiset neljä minuuttia ovat ainakin puhdasta taikaa. K1000 saa näyttää taas parhaita puoliaan.

Onkohan tässä hiljaisuudessa haittapuolia? En kuollakseni keksi. Dynamiikkaa pitäisi enää saada paranneltua esimerkiksi paremmalla vahvistimella ja kenties Wadialla. Kuolasinkin eilen Audiogonin tarjonnalle. Siellä olisi ollut pieni Wadiayhdistelmä 14 tonnilla. Kivalta varmasti kuulostaisi. Älyttömän tukevaksi ovat kuitenkin suunnitelleet: kolmiyksikköinen kokonaisuus (levypyöritin ja kaksi DAC-laatikkoa kummallekin kanavalle) painaa postilaatikkoineen 100 kiloa! Olisin aidosti ostanut, jos olisi ollut riittävästi puskuria. Ja vahvistin K1000:lle lähtee onneksi halvemmalla: ideaalivahvistin vain kaksi tonnia. Tarvitsee etusen voluuminkontrollointiin, johon Wadia vastaisi myös hienosti laadukkaan digisäätönsä kanssa. Ehkä jonain päivänä…

Hifistin osaunelma on nyt täytetty totaalisesti. Puhdasta dynamiikkaa ja puhtautta ehkä kliinisyyteen asti. Ajattelin jo ostavani paremman näytönohjaimen nyt kun sen ei tarvitse olla äänetön. Pitää passata, jos vaikka hyvinkin osuu sellainen möliskö eteen, ettei edes ovi pitele.

Haluaisin myös täydentää kokoelmaani sen levysoittimen, mutta sille ei ole tilaa järkevästi. Sen pitäisi olla vahvistinta lähellä, jotta johtosotku ei olisi niin vakava. Johtoahan aina saa, mutta mitenkäs oikeaoppinen maadoitusjohdon kuljettaminen. Ja toisaalta rahaahan se syö. Levyjä olen katsellut, nyt kun minulla on oikea Visa, joka kytkeytyy Paypaliin kiltisti. Voin maksella vaikka Discogs -palvelusta kivoja elektronikaälppäreitä. Olisipa töitä tahi tuloja. Ensi keskiviikkona alkaa vielä opetuskin.

Tageja:

---
---

---

Aiheen vierestä