Youtubesta
TV:llä pyörivät videot ja kuntopyörä ovat kulkeneet käsi kädessä nelisen vuotta nyt. Pitkä aika totisesti. Kun tulee Helsingin aika, laitan pyörävanhuksen menemään paremmille poljentamaastoille.
Helsingissä ulkoilmakävelyiden pitäisi olla kingi, eikä pieneen asuntoon mahda kuntopyörää huvittaa ahtaa. Koska pyöräni on ollut alusta alkaen liian rimpula, tavallinen reipas kävely on luultavasti paljon fiksumpi liikunnan muoto joka tapauksessa.
Kuntopyörän paras ominaisuus onkin ollut se, että se on telkkarin edessä sopivasti. Ensiaikoihin katselin talk show -ohjelmia, ja kun niiden aika meni ohitse, siirsin katseeni Youtube-sisältöihin. Kamera- ja valokuvausaiheista tavaraa pitkälti, näitä katselen mielelläni. Ohjelma valitaan ensisijaisesti sillä, miten nopeasti saa ajan kulumaan. Viihdyttävyys ensisijaisuutena.
Näinä päivinä kuntopyöräohjelma on noin 50 minuuttia noin kuutena päivänä viikossa. Se tarkoittaa, että uutta videota saa olla jatkuvasti etsimässä. Onneksi Youtuben valikoimassa riittää katsomista kyllä. Joskus tosin iskee eteen tilanteita, että joutuu tyytymään vähemmän laadukkaisiin sisältöihin.
Ongelma on ehkäpä se, että Youtubesta tulee myös tavaraa, jota katsoisin mielelläni myös jatkossa. Ei kovin paljoa verrattuna kaikkeen youtubeen, jota kulutan, mutta kuitenkin jotain pientä. En ole tottunut katsomaan youtubea lainkaan, ellen ole kuntopyörän selässä. Saa nähdä, miten herkästi hyppään katselemaan videoita ilman liikunnallista aspektia.
Onneksi tietysti seuraamastani sisällöstä voi helposti pudottaa kaikenlainen tauhka, jota nyt tulee katseltua ajanpolton takia. Jäljelle saattaa jäädä 2-3 kanavaa kaikista kymmenistä, joita nyt seuraan. Esimerkiksi kamera-arvostelut olen aina tykännyt lukea tekstinä, videoina arvosteluita katson juurikin vain ajankäytön takia. Yllättävän rattoisasti kuluu aika näinkin.
Podcasteista
Podcastit lipeävät ehkä läheltä, ja liittyvät Helsinki-muuttoon, joten käsitelläänpä niitäkin tässä nyt.
Autoillessa töihin ja takaisin on mukava polttaa aikaansa podcastein. Olen ehkä aiemmin sanonutkin, mutta aika kuluu paljon nopeammin haastatteluiden, keskusteluiden tai äänikirjojen parissa kuin musiikin kanssa. Jos nyt ajelen autolla Oku-Joensuu-väliä noin 4 kertaa viikossa, tehden noin 3-3.5 tuntia tarvetta podcasteille per viikko, tilanne ei ole kovin paha. Minulla on valtava pino Craig Fergusonin radioshow'ta kuuntelematta, samoiten Aisha Tylerin podcastia. Kumpikin näistä ohjelmista on jo lopetettu, mutta kuuntelematonta backlogia on satoja tunteja. Saattaa miedosti harmittaa, jos tulevaisuudenkuvissani näille ei löydy sopivaa ajanhetkeä kuluttaa pois?!
Tietysti Helsingin joukkoliikenne ei ole täydellinen. Matka ytimestä jonnekin mielivaltaiseen espoolaiseen tai vantaalaiseen määränpäähän voi viedä kevyesti tunnin. Näinhän sitä tarvetta keskustelulle vielä löytyy. Toki paljon vähemmän kuin kolme tuntia viikossa, mutta ehkäpä silti ainakin tunnin verran viikkotasolla.