Olympus on ottanut jalansijaa kuvailuissani tasaisesti enemmän ja enemmän. Se on ehkä sekä osoitus siitä, että alan tottua telepolttoväleihin sekä alan tottua itse kameran designiin ja toimintoihin. En ole erityisen syvällisesti opiskellut Olympuksen vahvuuksia, vaikka juurikin kaikkea opiskelemalla ja käyttämällä kamerasta saisi kaiken irti.

Olenkin vähän peloissani miettinyt sitä, että jos hommaisin piskuisen Panasonicin pannukakku-12-32:n Olympukselleni niin se saattaisi tietää Q:n lopullista tuhoa. Tämä zoomi on melkein kaikilla tavoilla aito katukuvaajan zoomi, eikä näytä häpeilevän piirrossa kuin muutamalle natiiville kiinteäpolttoväliselle M4/3-linssille. Ja se on normaalizoomina rajattomasti versaalimpi kuin kiinteä 28, sanottiin mitä sanottiin. Tavallisesti vastustan aina zoomeja niiden luontaisten epäkohtien takia, mutta nämä kompaktit M4/3-zoomit kumoavat monia stereotypioita zoomeista.

Pen-F:n väriin alan tottua, vaikka vihreiden huono saturaatio aina sattuukin silmään ennen jälkikäsittelyn aloittamista. Leica Q tuottaa niin mahdottoman rikkaita sävyjä. Tutkailin tuossa arkistoidessani vanhoja talvikuviani*, ja totesin että Leica Q:n tuottamaa kuvaa on niin mielettömän vaikea päihittää Olympuksella, jonka vihreissä on selkeitä saturaatioeroja, ja yleinen tonaalisuus on Q:n puolella, kuten syytäkin on. Mutta tämä on tavallaan vain ongelma A/B-vertaillessa. Jos joku päivä heräisin sängystäni Q:n puoli vuotta aikaisemmin myyneenä, niin voisin todeta, että Olympuksen väri on A ja O.

*: Olkoonkin ironisesti, että olen tuota galleriaa hiljattain täydentänyt Olympus-kuvillani, joissa on tyydyttävä väripaletti niissäkin…

Jos pitäisi miettiä ääneen, mitä ovat Leica Q:n heikkoudet, selvästi kameran linssin polttovälin perusteella se ei istu muotokuvakameraksi tai kovin hyvin luontokuvaukseen. Leican huonohkot ihonsävyt ovat myös iso syy siihen, että kannattaa tutkailla muita malleja.

Leican vahvuudet ovat hyvin moninaiset, ja ne asettuvat samalle akselille omien mielenkiinnon kohteitteni kanssa, mikä nyt varmaan onkin pääasiallinen syy siihen, miksi minä niin rakastan Q:ta. Nopea ja tarkka tarkennus, raudanluja työnlaatu, mainio ergonomia, joka onnistuu olemaan lähestulkoon täydellinen kameran ulkonäköä sotkematta. Ja kuvanlaatu, oi jestas. Vaikka olen kirjoittanutkin, että ehkäpä Fujin X100-mallisto menee Q:n edelle puhtaassa katukuvattavuudessa, on Q silti aivan älytön suorittaja.

Olympus ja M4/3 taas tahtoo kaikkien mielissä enempi luontokuvauspainotteisempi kamerasysteemi. Kroppikerroin, kevyempi telelasi… ilman muuta. Jos kuvaisin lintuja tai eläimiä, olisi Olympus minun ykkösvalintani siihen tarkoitukseen. Kamerasysteemi istuu myös mainiosti tavalliseen muotokuvaukseen; megapikseleitä riittää siihen hommaan mainiosti, ja ylenpalttista terävyyttä ei yleensä edes kaivata. Olympus tekee myös mainiot JPEG:t erinomaisilla ihonsävyillä, joten jälkikäsittelyssä on helppo säästää aikaa. Puhumattakaan hyvästä valikoimasta TTL-salamia ja muita. Olympus 45/1.8 on halpa ja upea linssi ominaisuuksiinsa nähden.

Olympus on hyvä turistikamera ja matkailukuvien ottaja. Tällä hetkellä kameran softan laatu ja M4/3-linssivalikoima luo mielikuvan siitä, että katukuvaus ei ole selkeästi prioriteetti kamerasysteemin suunnittelijoille. Jos haluat olla katukuvaajana kaikkeen valmis, sinulla on kameroiden firmiksen takia oltava joku Olympuksen 12-, 17-, 25-millisistä f/1.8-linsseistä, joissa on näppärä snap focus -rengas. Jos taas haluat upeata piirtoa kaikilla aukoilla, joudut valitsemaan hitaammin tarkentavan ja zone focus -epäystävällisen Panasonic 20/1.7:n. Joudut tekemään rankkoja kompromisseja. Ehkäpä massiivinen Voigtländer 17.5/0.95 on villikortti, mutta kyseinen linssi on niin iso ja painava, että ergonomisesti kivempia settejä on kyllä olemassa.

Jos Olympus tekisi hyviä korjausliikkeitä firmwaressaan, niin Olympus + Panasonicin pannukakkuzoomi olisi täysi killeri niin katu- kuin lomakuvailussa.

Viimeisin intohimo oli huhti-toukokuun taitteessa hankkiutua Leica M -kuvaajaksi. Kalliita kameroita ja teknisesti vanhentunutta tekniikkaa, niissä on silti puolensa.

Leica M tulee kyllä, mutta olen nyt raudanlujalla tahdonvoimallani mennyt eteenpäin uskomuksessani, että M:n voin hankkia sitten kun olen asettunut Helsinkiin taloksi. Helsinki on suunnitteilla helmi-huhtikuulle 2019. Sen pitäisi olla aika hyvä keikka, ja tervetullut maisemanvaihdos.

Jännäksi käy siinä vaiheessa myös, että mikä on sellaisen budjetin kanssa peuhatessa paras mahdollinen kamerasetti, jota kuljetella laukussa. Leica M yksinään, ja unohtaa suosiolla lähikuvaus? Leica M ja Leica Q? Ongelmana voi olla se, että Q hoitaa taas liian hyvin kaikki yleisimmät polttovälitarpeet. Entä jos aivopesen itseni 50 millin mieheksi? Silloin Q:n 28 milliä on sopiva komplementti. Entä jos Q pois ja tilalle Ricoh GR. Tai kännykällä kaikki lähikuvat… Pitääkö kännykän olla Huawei, jotta siinä on punatäplä?

Syyskuussa yli kolme viikkoa Yhdysvalloissa. Kysymys on, että otanko pelkän Q:n vai otanko myös Olympuksen laseineen mukaan. Se onkin itse asiassa vaikea pala purtavaksi, nyt kun alan tätä miettiä…

Vuonna 2014, kun ensimmäisen kerran kävin isommalla lomalla, oli ajatuksenani jättää kamerat ja muut kokonaan pois. Ideana tietysti se, että vaalitaan ja ahmitaan sitä maailmaa parhaan mukaan omin silmin, eikä kameran etsimen läpi. Lopulta päädyin ottamaan Pokkarini mukaan, eikä matkani mitenkään siitä kärsinyt. Toisella matkallani vuonna 2016 omistin vain yhden kunnon kameran (Fuji X100T) joten valinta oli selkeä. Nyt omistan kaksi kyvykästä kameraa, joille on linssiä sillä tavalla, että kumpikin voi tulla tarpeeseen. Joskin Leicalla voi ottaa 90 % kuvista.

Varmaankin tässä tapauksessa kun matka on käytännössä iso road trip niin otan kaiken, mitä vain keksin ottaa mukaani. Autossahan ne kulkevat. Todennäköisesti jos järki toimii niin pari ensimmäistä päivää kuljen pelkän Q:n kanssa, jotta muistan elää muussakin kuin kamerapäätöksissä.

Leicalla pyyhkii hyvin, mutta Pen-F on iskostunut takaraivooni. Olympus on jo nyt perhanan hyvä paketti, mutta se on valitettavan monen askeleen päässä täydellisestä.

Itseni tuntien en laittaisi nyt rahaa sellaiseen vetoon, että omistaisin Q:n seuraavana juhannuksena. Mutta on se toki hyvin mahdollista.