Aiemmin kirjoittamani kirjanmerkkisysteemi on tavallaan erittäin kiva ja kohtuullisen toimiva, vaan se on yksinkertaisesti tarpeeton omassa Emacs-käytössäni.

IDO, eli Interactively DO on kyselyihin erikoistunut Emacs-kirjasto, jonka erityinen voitto piilee sumean haun toimivuudessa ja yleisessä sulavuudessa. Avaa tiedostoja kovalevyltä tai hae avoimia puskureita näytölle vain muutamalla näppäilyllä, kun kirjaimia ei tarvitse tapailla perätysten saati alusta alkaen.

IDO ja Emacsin demonimoodi yhdessä tuottavat sen tilanteen, että kirjanmerkit tosiaan jäävät toissijaisiksi: huomaan avaavani tiedoston kerran per emacs-istunto (ja tämäkin istunto on emacs-uptime -funktion perusteella 21 päivää vanha) ja sitten voin avata avoimet puskurit hyvin nopeasti sumealla haulla näkyville. Erityisesti muutamat usein käytetyt portage-konffit etc-hakemistojen alla aukeavat usein kolmea aakkosta painamalla. Tämä blogitiedosto samoiten löytyy aina avoimena hakusanalla blog.

Ihan kivaa harjoitusta, mutta ultimaattisesti tarpeettoman kirjaston minä kirjoitin.